Tämän blogin uusimmat kirjoitukset http://kokko1987.puheenvuoro.uusisuomi.fi/blogi/blog Tue, 16 Jan 2018 08:20:06 +0200 fi YLE:n ehdokastentti: Sauli Niinistö http://kokko1987.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249205-ylen-ehdokastentti-sauli-niinisto <p>Varma, vakaa ja vetoava. Tässä kiteytys <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10011485">Sauli Niinistön </a>eilisestä <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10023725">puheesta</a> YLE:n ehdokastentissa. Puhe oli hyvin ammattitaitoisesti rakennettu: rakenne, painotukset, rempo, jne. Sisältö oli klassista Niinistöä eikä yllätyksiä juurikaan noussut esille. Puhe oli valtiomiesmäinen mutta tähän varmasti vaikutti myös se, että puhuja oli presidentti.</p><p>Puheessa oli selkeä teema (rauha) ja sitä käsiteltiin kolmen eri teeman (rauha vs sota, luonnonrauha, yhteiskuntarauha) kautta. Näiden teemojen sisällä kuitenkin oli tolkuttomasti alateemoja: ilmastonmuutos, väestönkasvu, syrjäytyminen, nuoret, suurvallat, arktinen ulottuvuus, jne. Tämä tietysti osoitti puhujalta taitavuutta vetää näin lyhyt puhe selkeästi läpi mutta kuulijalle näin paljon asiaa ja nyansseja sisältänyt puhe oli raskasta seurattavaa.</p><p>Näkökulmia asioihin oli puheessa niin paljon, että&nbsp; jokaiselle varmasti löytyi jotain. Olit sitten oikealla tai vasemalla niin Saulin valinnasta löydät tarvitsemasi. Näkökulmat olivat myös niin monitulkintaisia, että jokainen pystyi tekemään niistä oman tulkintansa ja silti&nbsp; huomata olevansa samaa mieltä Niinistön kanssa.</p><p>Puhujan näkemysten monitulkintaisuus ei ollut yllätys vaan tällainen koukeroisuus tuntuu olevan varsinaissuomalaisten presidenttien luonteenpiirre. Aikanaan Mauno Koivisto tunnettiin hyvin kryptisistä lausunnoista ja Niinistö on jatkanut tätä linjaa. Ollaan jotain mieltä mutta ei välttämättä tiedetä tarkkaan mitä mieltä.</p><p>Tiedä kuinka tietoisesti Niinistö yrittää saada kannattajia muilta presidenttiehdokkailta, mutta ainakin itselle tuli ensivaikutelmana, että tiettyjen teemojen nostoilla pyritään vetoamaan aina tietyn ehdokkaan kannattajiin:</p><p>Ilmastonmuutoksen torjunta = Haavisto</p><p>Ei liittovaltiolle = Huhtasaari, Väyrynen</p><p>Ei sotilasliitolle = Kyllönen</p><p>Syrjäytyneet nuoret = Haatainen</p><p>Kansakunnan eheys = Vanhanen</p><p>Sauli Niinistö perusteli seitsemässä minuutissa vaalisloganinsa &quot;rauha ratkaisee.&quot; Rauha sodan vastapainona, luonnonrauha ja yhteiskuntarauha ovat tärkeitä näkökohtia Suomen ja suomalaisten menestymiselle. Puhe katsoi positiivisesti tulevaisuuteen, vaikka uhkia riittää ympärillämme. Sauli Niinistö näytti kantavan huolta koko kansakunnasta ja kaikilta kansalaisista, luoden turvallisuuden tunnetta: uhkia on mutta niistä voidaan silti selvitä. Puhe varmasti vetosi kaikkiin niihin, jotka jo nyt kannattavat Niinistöä mutta tuskin tuo kauheasti lisää kannattajia&nbsp;&nbsp;</p><p>Niinistö on avannut kirjoissaan yksityiselämäänsä ja ajatteluaan. Kenties olisi ollut hyvä nostaa puheessa esille vahva omakohtainen tarina rauhan teemaan liittyen, näin yleisöllä olisi vahvistanut tunnet, että siinä puhuu yksi meistä. Nyt puhujana oli nimenomaisesti poliitikko Niinistä eikä kansalainen Niinistö.</p><p>Itselle mielenkiintoisin kohta puheessa oli Sauli Niinistön toteamus Euroopan unionista &quot;ei liittovaltiolle ja ei sotilasliitolle.&quot; Tämä oli erittäin mielenkiintoista ottaen huomioon Niinistön aikaisemmat puheet. Edellisissä presidentinvaaleissa hän on kannattanut vahvasti Euroopan unionin kehittymistä puolustuksen alalla &quot;eurooppalaiseksi natoksi.&quot; Nythän irtisanoutuu tästä. Mitä Suomi sitten oikein tavoittelee? Ehkä vastaus tähän kysymykseen saadaan sitten Niinistön virkaanastujaispuheessa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Varma, vakaa ja vetoava. Tässä kiteytys Sauli Niinistön eilisestä puheesta YLE:n ehdokastentissa. Puhe oli hyvin ammattitaitoisesti rakennettu: rakenne, painotukset, rempo, jne. Sisältö oli klassista Niinistöä eikä yllätyksiä juurikaan noussut esille. Puhe oli valtiomiesmäinen mutta tähän varmasti vaikutti myös se, että puhuja oli presidentti.

Puheessa oli selkeä teema (rauha) ja sitä käsiteltiin kolmen eri teeman (rauha vs sota, luonnonrauha, yhteiskuntarauha) kautta. Näiden teemojen sisällä kuitenkin oli tolkuttomasti alateemoja: ilmastonmuutos, väestönkasvu, syrjäytyminen, nuoret, suurvallat, arktinen ulottuvuus, jne. Tämä tietysti osoitti puhujalta taitavuutta vetää näin lyhyt puhe selkeästi läpi mutta kuulijalle näin paljon asiaa ja nyansseja sisältänyt puhe oli raskasta seurattavaa.

Näkökulmia asioihin oli puheessa niin paljon, että  jokaiselle varmasti löytyi jotain. Olit sitten oikealla tai vasemalla niin Saulin valinnasta löydät tarvitsemasi. Näkökulmat olivat myös niin monitulkintaisia, että jokainen pystyi tekemään niistä oman tulkintansa ja silti  huomata olevansa samaa mieltä Niinistön kanssa.

Puhujan näkemysten monitulkintaisuus ei ollut yllätys vaan tällainen koukeroisuus tuntuu olevan varsinaissuomalaisten presidenttien luonteenpiirre. Aikanaan Mauno Koivisto tunnettiin hyvin kryptisistä lausunnoista ja Niinistö on jatkanut tätä linjaa. Ollaan jotain mieltä mutta ei välttämättä tiedetä tarkkaan mitä mieltä.

Tiedä kuinka tietoisesti Niinistö yrittää saada kannattajia muilta presidenttiehdokkailta, mutta ainakin itselle tuli ensivaikutelmana, että tiettyjen teemojen nostoilla pyritään vetoamaan aina tietyn ehdokkaan kannattajiin:

Ilmastonmuutoksen torjunta = Haavisto

Ei liittovaltiolle = Huhtasaari, Väyrynen

Ei sotilasliitolle = Kyllönen

Syrjäytyneet nuoret = Haatainen

Kansakunnan eheys = Vanhanen

Sauli Niinistö perusteli seitsemässä minuutissa vaalisloganinsa "rauha ratkaisee." Rauha sodan vastapainona, luonnonrauha ja yhteiskuntarauha ovat tärkeitä näkökohtia Suomen ja suomalaisten menestymiselle. Puhe katsoi positiivisesti tulevaisuuteen, vaikka uhkia riittää ympärillämme. Sauli Niinistö näytti kantavan huolta koko kansakunnasta ja kaikilta kansalaisista, luoden turvallisuuden tunnetta: uhkia on mutta niistä voidaan silti selvitä. Puhe varmasti vetosi kaikkiin niihin, jotka jo nyt kannattavat Niinistöä mutta tuskin tuo kauheasti lisää kannattajia  

Niinistö on avannut kirjoissaan yksityiselämäänsä ja ajatteluaan. Kenties olisi ollut hyvä nostaa puheessa esille vahva omakohtainen tarina rauhan teemaan liittyen, näin yleisöllä olisi vahvistanut tunnet, että siinä puhuu yksi meistä. Nyt puhujana oli nimenomaisesti poliitikko Niinistä eikä kansalainen Niinistö.

Itselle mielenkiintoisin kohta puheessa oli Sauli Niinistön toteamus Euroopan unionista "ei liittovaltiolle ja ei sotilasliitolle." Tämä oli erittäin mielenkiintoista ottaen huomioon Niinistön aikaisemmat puheet. Edellisissä presidentinvaaleissa hän on kannattanut vahvasti Euroopan unionin kehittymistä puolustuksen alalla "eurooppalaiseksi natoksi." Nythän irtisanoutuu tästä. Mitä Suomi sitten oikein tavoittelee? Ehkä vastaus tähän kysymykseen saadaan sitten Niinistön virkaanastujaispuheessa.

]]>
7 http://kokko1987.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249205-ylen-ehdokastentti-sauli-niinisto#comments EU Nato Presidentinvaalit 2018 Rauha Sauli Niinistö Tue, 16 Jan 2018 06:20:06 +0000 Jani Kokko http://kokko1987.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249205-ylen-ehdokastentti-sauli-niinisto
YLE:n ehdokastentti: Matti Vanhanen http://kokko1987.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249006-ylen-ehdokastentti-matti-vanhanen <p>Asiantunteva, selkeä, tasainen ja rento. Näihin sanoihin voisi tiivistää Keskustan presidenttiehdokkaan Matti Vanhasen puheen eilisessä presidenttitentissä. Matti Vanhasella on Sauli Niinistön ohella ehdokkaista vahvin asiantuntemus nykypäivän ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, puolustus- ja pääministerikausilla saavutettu tietämys näkyi puheessa.</p><p>Vanhanen on kampanjoinut presidentiksi jo puolitoistavuotta ja&nbsp; kannatus on hädin tuskin paria prosenttia. Väyrysen taiteilu presidenttiehdokaaksi ja nousemalla kerralla galluppeissa Vanhasen yläpuolelle, ei voi olla aiheuttamatta tappiomielialaa. Tämä saattoi vaikuttaa alitajuisesti Vanhaseen kun hän totesi alussa &quot;me valitsemme kahden ja puolen viikon päästä presidentin seuraavaksi kuudeksi vuodeksi.&quot; Vanhanen ei siis ehdokkaana usko toiseen kierrokseen?</p><p>Teemoina oli globalisaatio, talous, eristäytyminen vastaan yhteistyö sekä kahtiajako. Kahtiajako käsitti sekä kansainvälisen yhteisön kahtiajaon sekä Suomen kahtiajaon. Teemat liittyvät hyvin Tasavallan presidentin ydintehtävään eli ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Joidenkin ehdokkaiden puheissa korostama menneisyys ei näkynyt Vanhasen puheessa ja vaan katse oli tulevaisuudessa.</p><p>Tähänastisista puhujista Vanhanen oli selkeästi rennoin. Puhuja pystyy esiintymään rennosti kun hän tietää ja tuntee asian josta puhuu: turvallisuuspolitiikan kokemus toi itsevarmuutta. Itsevarmuutta ja valmistautumista korosti hänen puhuminen ilman papereita. Katsojille jäi varmasti kuva, että tässä on henkilö johon voi luottaa ja joka tietää presidenttiyden vaatimukset.</p><p><strong>Turvallisuuspilarit</strong></p><p>Vanhanen muodosti puheensa rungoksi neljä turvallisuuspilaria. 1. kansainvälinen yhteistyöä, 2. uskottava puolustus ja samalla jyrkkä ei nato-jäsenyydelle, 3. itsellinen talous ja energiaomavaraisuus, 4. kansakunnan eheys. Pilarit 1., 2. ja 3. olivat sellaisia, joita suurin ehdokkaista kannattaa. Globaalisaatio näkökulman ottaminen mukaan Suomen ulkopolitiikkaan on perusteltua mutta ei sillä pysty erottautumaan Sauli Niinistöstä. Pilari 4. oli hyvin riskaabelinen teema pääministeripuolueen presidenttiehdokkaalta. Ottaen huomioon kuinka epäsuosittu Juha Sipilän hallitus on tällä niin hallituksen talouspolitiikan puolustaminen näin näkyvästi karkoittaa äänestäjiä, ainakin heitä jotka vielä pohtivat kantaansa.</p><p>Turvallisuuspilarit rytmittivät puhetta hyvin ja ne mahdollistivat monien erilaisten asiakokonaisuuksien käsittelyn lyhyessä puheessa. Puheessa tuli laaja katsaus Matti Vanhasen vaaliteemoihin mutta samalla konkretia jäi pintapuoliseksi. Olisi kenties ollut hyödyllisempää ottaa keskeiseksi teemaksi puheeseen esimerkiksi kansakunnan eheys ja pureutua siihen konkretian tasolla. Tämä olisi varmasti tuonut niitä keskustalaisia takaisin Vanhasen kannattajiksi, jotka ovat siirtyneet Väyrysen leiriin.</p><p>Järkeen vetoamisen ohella Vanhanen vetosi myös tunteisiin. Kuten Torvalds, niin myös Vanhanen säilytti henkilökohtiasen tarinan puheen loppuun. Toisin kuin Väyrynen niin Vanhanen ei halunnut menneisyyttä takaisin vaan haki menneisyyden kautta luottamusta tulevaisuuteen. Evakot saatiin siirrettyä&nbsp; Karjalasta ja asuettua, joten miksei nykyisistäkin haasteista kansakunta voisi selvitä. Ainakin minuun ja varmasti kaikkiin muihin, joiden suku on joutunut lähtemään Karjalasta kerran jos toisenkin, puhe vetosi.&nbsp;</p><p><strong>Vanhanen, Niinistö, Väyrynen</strong></p><p>Vaikka Matti Vanhasen puhe oli hyvä niin ongelmana on kuitenkin erottautuminen. Kuten alussa totesin niin puheen teemat olivat sellaisia, jotka sopivat usealle presidenttiehdokkaalle. Vertailtaessa Vanhasta Niinistöön ei selkeitä eroja ole löydettävissä. Pääministerikaudella Vanhasta pidettiin tasaisen harmaana ja tämä imago ei&nbsp; ole muuttunut verrattuna Sauli Niinistöön. Tietämystä Matti Vanhasella on ulko- ja turvallisuuspolitiikasta ja hänellä olisi siksi ollut mahdollisuus uskottavasti ja rakentavasti haastaa nykyistä presidenttiä.</p><p>Kaksintaistelussa Matti Vanhanen vs Paavo Väyrynen Vanhanen onnistui huomattavasti paremmin. Ehdokkaiden esiintymisessä ja puheiden teemoissa oli selkeitä eroja. Väyrynen on menneisyyden ja Vanhanen tulevaisuuden ehdokas, Väyrynen on riitaisa ja Vanhanen puolestaan rakentava ehdokas. Matti Vanhasen puhe oli tähänastisista presidentillisin ja hän on valtiomiestason ehdokas. Siksi ihmetyttää ettei hänen kannatuksensa ole nykyistä suurempi. Missä vika?&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Asiantunteva, selkeä, tasainen ja rento. Näihin sanoihin voisi tiivistää Keskustan presidenttiehdokkaan Matti Vanhasen puheen eilisessä presidenttitentissä. Matti Vanhasella on Sauli Niinistön ohella ehdokkaista vahvin asiantuntemus nykypäivän ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, puolustus- ja pääministerikausilla saavutettu tietämys näkyi puheessa.

Vanhanen on kampanjoinut presidentiksi jo puolitoistavuotta ja  kannatus on hädin tuskin paria prosenttia. Väyrysen taiteilu presidenttiehdokaaksi ja nousemalla kerralla galluppeissa Vanhasen yläpuolelle, ei voi olla aiheuttamatta tappiomielialaa. Tämä saattoi vaikuttaa alitajuisesti Vanhaseen kun hän totesi alussa "me valitsemme kahden ja puolen viikon päästä presidentin seuraavaksi kuudeksi vuodeksi." Vanhanen ei siis ehdokkaana usko toiseen kierrokseen?

Teemoina oli globalisaatio, talous, eristäytyminen vastaan yhteistyö sekä kahtiajako. Kahtiajako käsitti sekä kansainvälisen yhteisön kahtiajaon sekä Suomen kahtiajaon. Teemat liittyvät hyvin Tasavallan presidentin ydintehtävään eli ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Joidenkin ehdokkaiden puheissa korostama menneisyys ei näkynyt Vanhasen puheessa ja vaan katse oli tulevaisuudessa.

Tähänastisista puhujista Vanhanen oli selkeästi rennoin. Puhuja pystyy esiintymään rennosti kun hän tietää ja tuntee asian josta puhuu: turvallisuuspolitiikan kokemus toi itsevarmuutta. Itsevarmuutta ja valmistautumista korosti hänen puhuminen ilman papereita. Katsojille jäi varmasti kuva, että tässä on henkilö johon voi luottaa ja joka tietää presidenttiyden vaatimukset.

Turvallisuuspilarit

Vanhanen muodosti puheensa rungoksi neljä turvallisuuspilaria. 1. kansainvälinen yhteistyöä, 2. uskottava puolustus ja samalla jyrkkä ei nato-jäsenyydelle, 3. itsellinen talous ja energiaomavaraisuus, 4. kansakunnan eheys. Pilarit 1., 2. ja 3. olivat sellaisia, joita suurin ehdokkaista kannattaa. Globaalisaatio näkökulman ottaminen mukaan Suomen ulkopolitiikkaan on perusteltua mutta ei sillä pysty erottautumaan Sauli Niinistöstä. Pilari 4. oli hyvin riskaabelinen teema pääministeripuolueen presidenttiehdokkaalta. Ottaen huomioon kuinka epäsuosittu Juha Sipilän hallitus on tällä niin hallituksen talouspolitiikan puolustaminen näin näkyvästi karkoittaa äänestäjiä, ainakin heitä jotka vielä pohtivat kantaansa.

Turvallisuuspilarit rytmittivät puhetta hyvin ja ne mahdollistivat monien erilaisten asiakokonaisuuksien käsittelyn lyhyessä puheessa. Puheessa tuli laaja katsaus Matti Vanhasen vaaliteemoihin mutta samalla konkretia jäi pintapuoliseksi. Olisi kenties ollut hyödyllisempää ottaa keskeiseksi teemaksi puheeseen esimerkiksi kansakunnan eheys ja pureutua siihen konkretian tasolla. Tämä olisi varmasti tuonut niitä keskustalaisia takaisin Vanhasen kannattajiksi, jotka ovat siirtyneet Väyrysen leiriin.

Järkeen vetoamisen ohella Vanhanen vetosi myös tunteisiin. Kuten Torvalds, niin myös Vanhanen säilytti henkilökohtiasen tarinan puheen loppuun. Toisin kuin Väyrynen niin Vanhanen ei halunnut menneisyyttä takaisin vaan haki menneisyyden kautta luottamusta tulevaisuuteen. Evakot saatiin siirrettyä  Karjalasta ja asuettua, joten miksei nykyisistäkin haasteista kansakunta voisi selvitä. Ainakin minuun ja varmasti kaikkiin muihin, joiden suku on joutunut lähtemään Karjalasta kerran jos toisenkin, puhe vetosi. 

Vanhanen, Niinistö, Väyrynen

Vaikka Matti Vanhasen puhe oli hyvä niin ongelmana on kuitenkin erottautuminen. Kuten alussa totesin niin puheen teemat olivat sellaisia, jotka sopivat usealle presidenttiehdokkaalle. Vertailtaessa Vanhasta Niinistöön ei selkeitä eroja ole löydettävissä. Pääministerikaudella Vanhasta pidettiin tasaisen harmaana ja tämä imago ei  ole muuttunut verrattuna Sauli Niinistöön. Tietämystä Matti Vanhasella on ulko- ja turvallisuuspolitiikasta ja hänellä olisi siksi ollut mahdollisuus uskottavasti ja rakentavasti haastaa nykyistä presidenttiä.

Kaksintaistelussa Matti Vanhanen vs Paavo Väyrynen Vanhanen onnistui huomattavasti paremmin. Ehdokkaiden esiintymisessä ja puheiden teemoissa oli selkeitä eroja. Väyrynen on menneisyyden ja Vanhanen tulevaisuuden ehdokas, Väyrynen on riitaisa ja Vanhanen puolestaan rakentava ehdokas. Matti Vanhasen puhe oli tähänastisista presidentillisin ja hän on valtiomiestason ehdokas. Siksi ihmetyttää ettei hänen kannatuksensa ole nykyistä suurempi. Missä vika? 

]]>
14 http://kokko1987.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249006-ylen-ehdokastentti-matti-vanhanen#comments Keskusta Matti Vanhanen Paavo Väyrynen Presidentinvaalit Sauli Niinistö Fri, 12 Jan 2018 05:50:30 +0000 Jani Kokko http://kokko1987.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249006-ylen-ehdokastentti-matti-vanhanen
YLE:n ehdokastentti: Nils Torvalds http://kokko1987.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248945-ylen-ehdokastentti-nils-torvalds <p>Presidentinvaalien ensikertalainen <a href="https://yle.fi/uutiset/3-9952354">Nils Torvalds</a> on taustaltaan yksi vaalien mielenkiintoisimmista ehdokkaista. Entinen kommunisti ja toimittaja, joka on vasta 2006 liittynyt RKP:hen ja on nyt noussut puolueena presidenttiehdokkaaksi.</p> <p>Esiintymisten perusteella Torvalds on itsenäinen ajattelija, jota ei kukaan johdattele. Hänellä tuskin on kauheasti sparraajia ympärillään joiden kanssa pallotella ajatuksia ja valmistella puheita vaan hän toimii itsenäisesti. Nils Torvaldsilla on suomalaiselle poliitikolle poikkeuksellisen hyvä verbaalinen lahjakkuus reagoida tilanteessa kuin tilanteessa nokkelasti ja nopeasti. Tällaisia heittoja on näkynyt lähes jokaisessa vaalitentissä.&nbsp;Muiden ehdokkaiden eläminen &quot;virtuaalisessa YYA Suomessa&quot; oli puheessa tällainen kohta.</p> <p>Torvaldsia selkeästi jännitti sillä <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10015924">puhe</a> alkoi hyvin tönkösti. Selkeä aloitus &quot;Kansalaiset, medborgare&quot; antoi odottaa presidentillistä puhetta mutta Torvalds kompuroi heti tämän jälkeen pohtimalla ääneen puheensa kielivalintaa. Tällainen ääneen ajattelu saattoi rauhoittaa puhujaa mutta mutta yleisölle se osoitti puhujan olevan epävarma.</p> <p><strong>Vahva turvallisuuspoliittinen analyysi</strong></p> <p>Puhe osoitti Torvaldsin olevan intellektuelli ja pohdiskeleva ajattelija. Pohdiskelevuus oli kuitenkin myös puheen heikkous. Torvalds eniintyi enemmän akateemisena luennoitsijana kuin poliitikkona. Retorisesti puhe oli hyvin rakennettu, siinä oli klassisen retoriikan tehokeinoja ja se sisälsi tarinan. Kuitenkaan puhe ei juuri pohdiskelevuudestaan johtuen ollut niin napakka ja iskevä, joka liikkuttaisi äänestäjiä Torvaldsin taakse.</p> <p>Puheessa Torvalds piirsi laajan kuvan Suomen turvallisuusympäristön tilasta ja analysoi tätä kattavasti omien peruskäsitteidensä kautta. Torvaldsin puheen teema liittyi pelkästään Tasavallan presidentn ydintehtäviin eli ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Turvallisuuspolitiikan Torvalds kytki tulevaisuuteen ja vielä korosti puheessaan, että vaaleissa on puhuttu liian vähän tulevaisuudesta. Näissä vaaleissa ehdokkaat ovat enemmän puhuneet menneisyydestä kuin tulevaisuudesta ja näkökulmaa tulevaisuuteen oli tästä syystä tarkoituksenmukaista alleviivata. Turvallisuuspolitiikkaan liittyi puheessa myös Venäjä ja Yhdysvallat, joiden kautta hän tuki puheensa keskeisimmän käsitteen eli hylkysyrjän.&nbsp;&nbsp;</p> <p><strong>Hylkysyrjä</strong></p> <p>Käsite hylkysyrjä toistui puheessa useasti, yhteensä 14 kertaa eli keskimäärin kerran joka 30 sekuntti. Erikoinen käsite nivoi puheen yhteen. Hylkysyrjä oli synonyymi Suomen nato-jäsenyydelle, syrjäytyvälle nuorisolle sekä Suomen, Venäjän ja Yhdysvaltain kahtiajaolle.&nbsp;Hylkysyrjä on käsite, joka erikoisuudessaan jää mieleen mutta avautuuko se kaikille katsojille? Käsite oli sen verran filosofinen metafora Suomen turvallisuuspolitiikan haasteisiin tulevaisuudessa ettei katsojilla ole siihen tarttumapintaa. Käsitteen kautta pohdiskelu korosti alussa mainitsemaani näkemystä Torvaldista enemmän akateemisena kuin poliittisena puhujana.&nbsp;Hylkysyrjän puolustaminen vaatii Suomelta aktiivista osallistumista ja suunnanmuutosta. Torvaldsin retoriikassa tämä tapahtuu Suomen osalta naton kautta.&nbsp;</p> <p>Hylkysyrjän käytöstä syntyi myös ristiriita Torvaldsin korostaman tulevaisuuden kanssa. Hän puhui Venäjän ja Yhdysvaltain sisäisestä kahtiajaosta mutta sitten tekee kiertoretken vuoteen 1944. Miksi? Hänen kertomus jatkosodan perääntymisvaiheessa vuonna 1944 ja Hylkysyrjän todellisuudesta ei ollut tarpeellinen puheessa. Se rikkoi tarpeettomasti muutoin retorisesti taitavaa puhetta.</p> <p>Puheen loppu sisälsi omakohtaisen tarinan Torvaldsin lapsuudesta tulevaisuuteen katsomisesta. Tämän kokemuksen kautta hän on pärjännyt toimittajana ja tämä eteenpäin katsominen toisi vahvuutta myös toimiessa presidenttinä. Tämän jälkeen napakka lopetus kansalaisten yhteisestä vastuusta Suomen tulevaisuudesta ja Euroopan puolustamisesta.&nbsp;</p> <p>p.s.</p> <p>Presidentinvaaleissa voisi kuvitella äänestäjien tekevän ratkaisun yhden asiakysymyksen perusteella. Torvaldsin vahvuutena on tässä suhteessa selkeä kyllä nato-jäsenyydelle. On siksi erikoista miten heikosti hän pärjää gallupeissa. Kansalaisista noin viidennen kannattaa jäsenyyttä ja voisi kuvitella heidän nyt tukevan sellaista ehdokasta, joka on rohjennut ensimmäistä kertaa Suomen presidentinvaalien historiassa liputtaa nato-jäsenyyden puolesta?&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Presidentinvaalien ensikertalainen Nils Torvalds on taustaltaan yksi vaalien mielenkiintoisimmista ehdokkaista. Entinen kommunisti ja toimittaja, joka on vasta 2006 liittynyt RKP:hen ja on nyt noussut puolueena presidenttiehdokkaaksi.

Esiintymisten perusteella Torvalds on itsenäinen ajattelija, jota ei kukaan johdattele. Hänellä tuskin on kauheasti sparraajia ympärillään joiden kanssa pallotella ajatuksia ja valmistella puheita vaan hän toimii itsenäisesti. Nils Torvaldsilla on suomalaiselle poliitikolle poikkeuksellisen hyvä verbaalinen lahjakkuus reagoida tilanteessa kuin tilanteessa nokkelasti ja nopeasti. Tällaisia heittoja on näkynyt lähes jokaisessa vaalitentissä. Muiden ehdokkaiden eläminen "virtuaalisessa YYA Suomessa" oli puheessa tällainen kohta.

Torvaldsia selkeästi jännitti sillä puhe alkoi hyvin tönkösti. Selkeä aloitus "Kansalaiset, medborgare" antoi odottaa presidentillistä puhetta mutta Torvalds kompuroi heti tämän jälkeen pohtimalla ääneen puheensa kielivalintaa. Tällainen ääneen ajattelu saattoi rauhoittaa puhujaa mutta mutta yleisölle se osoitti puhujan olevan epävarma.

Vahva turvallisuuspoliittinen analyysi

Puhe osoitti Torvaldsin olevan intellektuelli ja pohdiskeleva ajattelija. Pohdiskelevuus oli kuitenkin myös puheen heikkous. Torvalds eniintyi enemmän akateemisena luennoitsijana kuin poliitikkona. Retorisesti puhe oli hyvin rakennettu, siinä oli klassisen retoriikan tehokeinoja ja se sisälsi tarinan. Kuitenkaan puhe ei juuri pohdiskelevuudestaan johtuen ollut niin napakka ja iskevä, joka liikkuttaisi äänestäjiä Torvaldsin taakse.

Puheessa Torvalds piirsi laajan kuvan Suomen turvallisuusympäristön tilasta ja analysoi tätä kattavasti omien peruskäsitteidensä kautta. Torvaldsin puheen teema liittyi pelkästään Tasavallan presidentn ydintehtäviin eli ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan.

 

Turvallisuuspolitiikan Torvalds kytki tulevaisuuteen ja vielä korosti puheessaan, että vaaleissa on puhuttu liian vähän tulevaisuudesta. Näissä vaaleissa ehdokkaat ovat enemmän puhuneet menneisyydestä kuin tulevaisuudesta ja näkökulmaa tulevaisuuteen oli tästä syystä tarkoituksenmukaista alleviivata. Turvallisuuspolitiikkaan liittyi puheessa myös Venäjä ja Yhdysvallat, joiden kautta hän tuki puheensa keskeisimmän käsitteen eli hylkysyrjän.  

Hylkysyrjä

Käsite hylkysyrjä toistui puheessa useasti, yhteensä 14 kertaa eli keskimäärin kerran joka 30 sekuntti. Erikoinen käsite nivoi puheen yhteen. Hylkysyrjä oli synonyymi Suomen nato-jäsenyydelle, syrjäytyvälle nuorisolle sekä Suomen, Venäjän ja Yhdysvaltain kahtiajaolle. Hylkysyrjä on käsite, joka erikoisuudessaan jää mieleen mutta avautuuko se kaikille katsojille? Käsite oli sen verran filosofinen metafora Suomen turvallisuuspolitiikan haasteisiin tulevaisuudessa ettei katsojilla ole siihen tarttumapintaa. Käsitteen kautta pohdiskelu korosti alussa mainitsemaani näkemystä Torvaldista enemmän akateemisena kuin poliittisena puhujana. Hylkysyrjän puolustaminen vaatii Suomelta aktiivista osallistumista ja suunnanmuutosta. Torvaldsin retoriikassa tämä tapahtuu Suomen osalta naton kautta. 

Hylkysyrjän käytöstä syntyi myös ristiriita Torvaldsin korostaman tulevaisuuden kanssa. Hän puhui Venäjän ja Yhdysvaltain sisäisestä kahtiajaosta mutta sitten tekee kiertoretken vuoteen 1944. Miksi? Hänen kertomus jatkosodan perääntymisvaiheessa vuonna 1944 ja Hylkysyrjän todellisuudesta ei ollut tarpeellinen puheessa. Se rikkoi tarpeettomasti muutoin retorisesti taitavaa puhetta.

Puheen loppu sisälsi omakohtaisen tarinan Torvaldsin lapsuudesta tulevaisuuteen katsomisesta. Tämän kokemuksen kautta hän on pärjännyt toimittajana ja tämä eteenpäin katsominen toisi vahvuutta myös toimiessa presidenttinä. Tämän jälkeen napakka lopetus kansalaisten yhteisestä vastuusta Suomen tulevaisuudesta ja Euroopan puolustamisesta. 

p.s.

Presidentinvaaleissa voisi kuvitella äänestäjien tekevän ratkaisun yhden asiakysymyksen perusteella. Torvaldsin vahvuutena on tässä suhteessa selkeä kyllä nato-jäsenyydelle. On siksi erikoista miten heikosti hän pärjää gallupeissa. Kansalaisista noin viidennen kannattaa jäsenyyttä ja voisi kuvitella heidän nyt tukevan sellaista ehdokasta, joka on rohjennut ensimmäistä kertaa Suomen presidentinvaalien historiassa liputtaa nato-jäsenyyden puolesta? 

]]>
58 http://kokko1987.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248945-ylen-ehdokastentti-nils-torvalds#comments Hylkysyrjä Nils Torvalds Presidentinvaalit Retoriikka RKP Wed, 10 Jan 2018 20:23:35 +0000 Jani Kokko http://kokko1987.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248945-ylen-ehdokastentti-nils-torvalds
YLE:n ehdokastentti: Laura Huhtasaari http://kokko1987.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248895-ylen-ehdokastentti-laura-huhtasaari <p><a href="https://yle.fi/uutiset/3-9986024">Laura Huhtasaari</a>, yksi presidentinvaalien ensikertalaisista, pelasi YLE:n ehdokastentissä varman päälle. Puhe oli rakennettu hänelle vahvojen teemojen varaan. Teemoissa käsiteltiin sananvapautta, maanpuolustusta Ottawan-sopimuksen kautta, maahanmuuttopolitiikkaa sekä isänmaallisuutta. Tasavallan presidentin ydintehtäviin kuuluvat ulko- ja turvallisuuspolitiikka oli lähes kokonaan sivuutettu. Tämä oli ymmärrettävä ratkaisu, sillä vaalitenteissä on nähty Huhtasaaren olevan heikoimmillaan juuri ulko- ja turvallisuuspoliittisissa kysymyksissä.</p><p>Puhe oli suunnattu koko kansakunnalle eikä pelkästään suoraan omille kannattajille. Tämä näkyi siinä miten hän puhui paljon kansalaisista, käytti termiä &quot;me&quot; sekä kantoi huolta kansakunnan yhtenäisyydestä ja eheydestä. Verrattuna Paavo Väyrysen eiliseen suoritukseen, oli Huhtasaari paljon positiivisemmalla näkökulmalla liikenteessä. Vahvaa vastakkainasettelua ei luotu ja esimerkiksi muita presidenttiehdokkaita ei mainittu sanallakaan. Hän esiintyi selkeästi omana itsenään eikä ensisijaisesti jotain vastaan.</p><p>Huhtasaari on vahva esiintyjä mutta puheen alussa en tiennyt seuraanko vaalipuhetta vai selkouutisia, puhe oli häiritsevän monotoninen. Poljentoa olisi syytä lisätä, jotta kuulijat jaksavat kiinnostua puheesta. Päästessään puhumaan maahanmuutosta puheenrytmi muuttui moniulotteisemmaksi ja varmasti myös kuulijoiden keskittymiskyky lisääntyi.&nbsp;&nbsp;</p><p><strong>Teemoiltaan yllätyksetön puhe</strong></p><p>Uuden vuoden puheessa Laura Huhtasaari nosti esille totuuskomission perustamisen käsittelemään 1990-luvun pankkikriisin ratkaisuja. Tämä teema oli erittäin hyvin rakennettu puheeseen. Onn tehty selkeä aloite ja nyt sitä nostetaan uudelleen esille. Hän myös oli selkeästi miettinyt totuuskomission tarkoitusta ja toimintaa, näin hän pääsi hyvin konkreettiselle tasolle. Mutta onko 25 vuoden takainen pankkikriisi tarpeellinen vaaliteema presidentinvaaleissa vuonna 2018? Jos tämä jää Huhtasaaren ainoaksi uudeksi avaukseksi niin heikoilla mennään.</p><p>Maahanmuuttopolitiikka ja rajaturvallisuus, tässä Laura Huhtasaaren selkeät vahvuudet. Ne eivät kuulu Tasavallan presidentin tehtäviin mutta se ei Huhtasaarta haittaa sillä hän käy todellisuudessa nyt jo eduskuntavaaleja, pyrkien Perussuomalaisten varapuheenjohtana vahvistamaan puolueen asemaa ja näkyvyyttä jo nyt seuraavia eduskuntavaaleja ajatellen.</p><p>Puheen loppu oli hyvin isänmaallinen. Puolustettiin suomalaista tapakulttuuria ja kannettiin huolta kansakunnan kahtiajaosta. &quot;Rakastakaamme Suomea. Rakastakaamme itsenäistä Suomea,&quot; kukapa presidenttiehdokas ei noin voisi sanoa. Laura Huhtasaaren sanat olisi voinut esittää myös&nbsp; kuka tahansa muu presidenttiehdokas. Perinteisesti Huhtasaaren isänmaallinen paatos on hyvin jyrkkää ja mustavalkoista, nyt hän oli tässä suhteessa poikkeuksellisen maltillinen. Selkeästi hän pyrki puhumaan presidentillisesti.</p><p>Puheen loppu oli jämäkkä mutta hieman epäselvä: &quot;Otetaan Suomi takaisin. Vaaliuurnilla.&quot; Otetaan Suomi takaisin keiltä? Otetaan Suomi takaisin mistä? Häiritsevää epäselvyyttä. Luonnollisesti kansalaisten kannustaminen vaaliuurnille on aina positiivista.</p><p>p.s.</p><p>Valmisteltua puhetta olisi voinut suunnitella vielä paremmn sillä nyt jäi 40 sekunttia käyttämättä hyvää puheaikaa. Tällä Huhtasaari antoi turhaan pelitilaa muille ehdokkaille.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Laura Huhtasaari, yksi presidentinvaalien ensikertalaisista, pelasi YLE:n ehdokastentissä varman päälle. Puhe oli rakennettu hänelle vahvojen teemojen varaan. Teemoissa käsiteltiin sananvapautta, maanpuolustusta Ottawan-sopimuksen kautta, maahanmuuttopolitiikkaa sekä isänmaallisuutta. Tasavallan presidentin ydintehtäviin kuuluvat ulko- ja turvallisuuspolitiikka oli lähes kokonaan sivuutettu. Tämä oli ymmärrettävä ratkaisu, sillä vaalitenteissä on nähty Huhtasaaren olevan heikoimmillaan juuri ulko- ja turvallisuuspoliittisissa kysymyksissä.

Puhe oli suunnattu koko kansakunnalle eikä pelkästään suoraan omille kannattajille. Tämä näkyi siinä miten hän puhui paljon kansalaisista, käytti termiä "me" sekä kantoi huolta kansakunnan yhtenäisyydestä ja eheydestä. Verrattuna Paavo Väyrysen eiliseen suoritukseen, oli Huhtasaari paljon positiivisemmalla näkökulmalla liikenteessä. Vahvaa vastakkainasettelua ei luotu ja esimerkiksi muita presidenttiehdokkaita ei mainittu sanallakaan. Hän esiintyi selkeästi omana itsenään eikä ensisijaisesti jotain vastaan.

Huhtasaari on vahva esiintyjä mutta puheen alussa en tiennyt seuraanko vaalipuhetta vai selkouutisia, puhe oli häiritsevän monotoninen. Poljentoa olisi syytä lisätä, jotta kuulijat jaksavat kiinnostua puheesta. Päästessään puhumaan maahanmuutosta puheenrytmi muuttui moniulotteisemmaksi ja varmasti myös kuulijoiden keskittymiskyky lisääntyi.  

Teemoiltaan yllätyksetön puhe

Uuden vuoden puheessa Laura Huhtasaari nosti esille totuuskomission perustamisen käsittelemään 1990-luvun pankkikriisin ratkaisuja. Tämä teema oli erittäin hyvin rakennettu puheeseen. Onn tehty selkeä aloite ja nyt sitä nostetaan uudelleen esille. Hän myös oli selkeästi miettinyt totuuskomission tarkoitusta ja toimintaa, näin hän pääsi hyvin konkreettiselle tasolle. Mutta onko 25 vuoden takainen pankkikriisi tarpeellinen vaaliteema presidentinvaaleissa vuonna 2018? Jos tämä jää Huhtasaaren ainoaksi uudeksi avaukseksi niin heikoilla mennään.

Maahanmuuttopolitiikka ja rajaturvallisuus, tässä Laura Huhtasaaren selkeät vahvuudet. Ne eivät kuulu Tasavallan presidentin tehtäviin mutta se ei Huhtasaarta haittaa sillä hän käy todellisuudessa nyt jo eduskuntavaaleja, pyrkien Perussuomalaisten varapuheenjohtana vahvistamaan puolueen asemaa ja näkyvyyttä jo nyt seuraavia eduskuntavaaleja ajatellen.

Puheen loppu oli hyvin isänmaallinen. Puolustettiin suomalaista tapakulttuuria ja kannettiin huolta kansakunnan kahtiajaosta. "Rakastakaamme Suomea. Rakastakaamme itsenäistä Suomea," kukapa presidenttiehdokas ei noin voisi sanoa. Laura Huhtasaaren sanat olisi voinut esittää myös  kuka tahansa muu presidenttiehdokas. Perinteisesti Huhtasaaren isänmaallinen paatos on hyvin jyrkkää ja mustavalkoista, nyt hän oli tässä suhteessa poikkeuksellisen maltillinen. Selkeästi hän pyrki puhumaan presidentillisesti.

Puheen loppu oli jämäkkä mutta hieman epäselvä: "Otetaan Suomi takaisin. Vaaliuurnilla." Otetaan Suomi takaisin keiltä? Otetaan Suomi takaisin mistä? Häiritsevää epäselvyyttä. Luonnollisesti kansalaisten kannustaminen vaaliuurnille on aina positiivista.

p.s.

Valmisteltua puhetta olisi voinut suunnitella vielä paremmn sillä nyt jäi 40 sekunttia käyttämättä hyvää puheaikaa. Tällä Huhtasaari antoi turhaan pelitilaa muille ehdokkaille.

]]>
53 http://kokko1987.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248895-ylen-ehdokastentti-laura-huhtasaari#comments Isänmaallisuus Laura Huhtasaari Maahanmuutto Populismi Presidentinvaalit Tue, 09 Jan 2018 19:53:23 +0000 Jani Kokko http://kokko1987.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248895-ylen-ehdokastentti-laura-huhtasaari
YLE:n ehdokastentti: Paavo Väyrynen http://kokko1987.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248846-ylen-ehdokastentti-paavo-vayrynen <p>Eilen YLE aloitti presidenttiehdokkaiden yksilötentit, joiden alussa ehdokkaalle on annettu mahdollisuus pitää seitsemän minuutin puhe studioyleisölle ja kansakunnalle. Tentit aloitti itseoikeutetusti presidentinvaalien todellinen konkari eli <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10002176">Paavo Väyrynen.</a><strong> </strong>Vuosien 1988, 1994 ja 2012 vaaleissa Väyrynen on yrittänyt avata Mäntyniemen ovea mutta kynnyksen yli hän ei ole päässyt.</p><p>Väyrysen menestys presidentinvaaleissa ei lupaa hyvää vaalipäivää ajatellen. Ensimmäisissä presidentinvaaleissaan vuonna 1988 hän sijoittui toiseksi saaden ääniä 636.375, 20,6%. Vuonna 1994 hän sijoittui kolmanneksi ja tapahtui pieni notkahdus alaspäin: 623.415 ääntä ja kannatus 19,5%. Vuonna 2012 Väyrynen onnistui nostamaan Keskustan tappiokierteestä mutta henkilökohtaista menestystä vaalit eivät hänelle tuoneet. Sijoitus oli jälleen kolmas ja äänimäärä jatkoi laskuaan: 536.555 ääntä ja 17,5%.</p><p><a href="https://yle.fi/uutiset/3-10011854">Väyrysellä puheen</a>&nbsp;teemoina oli media ja gallupit, liittoutuminen, EU ja euro, maahanmuutto sekä Sauli Niinistö. Kokonaisuutena puhe oli selkeästi teemoitettu ja rakenne oli selkeä, kuulijan oli hyvin helppoa seurata mistä puhutaan. Puhe oli myös analyyttinen mutta se kaikista tärkein eli tunteisiin vetoaminen puuttui lähes kokonaan. Ainoa selkeä tunneilmaisu oli puolison mainitseminen aivan puheen alussa.</p><p><strong>Haastoi selkeästi mutta missä vaihtoehdot.</strong></p><p>Puheen alussa oli havaittavissa hapuilua sanoissa. Jännittikö vaalikonkaria? Hapuilu kuitenkin loppui nopeasti ja perinteinen Paavo nousi esille. Aluksi tuli tuttua retoriikkaa gallupien virheistä ja median puolueellisuudesta. Tämän jälkeen Suomen liittoutumattomuuden puolustusta Natoa, isäntämaasopimusta, sotaharjoituksia ja Euroopan unionin puolustusyhteistyötä kohtaan. Selvennys tilanteesta oli lyhyt ja analyyttinen mutta Väyrynen ei esittänyt omaa vaihtoehtoaan. Viestinä oli, että liittoutumattomuudesta täytyy pitää kiinni&nbsp; mutta miten se tehdään?</p><p>Näkökulmat EU:sta ja eurosta olivat myös pelkkää ongelmien listausta eikä omaa vaihtoehtoa esitetty. Jos EU:hun ja euroon liittyminen oli virhe ja molemmista pitää irtaantua, miten se tehdään konkreettisesti? Tätä kansa haluaa kuulla, ratkaisuja ongelmiin eikä ongelmien listausta. Sama koski maahanmuuttopolitiikkaa. Se on Väyrysen mielestä holtitonta ja siinä ongelmia, mutta mikä ratkaisuksi?</p><p>Vaalipuheen punaisena lankana toimi Sauli Niinistö. Puheessa Sauli Niinistö mainittiin nimeltä 12 kertaa eli kerran joka 35 sekuntti. Nykyistä Tasavallan presidenttiä pitää haastaa ja tässä Väyrynen onnistui. Hän oli napakka ja erittäin hyökkäävä kysymyksissä EU:sta ja eurosta. Kuitenkin Sauli Niinistön mainitseminen kerran tai kaksi olisi ollut aivan riittävää, nyt ehdokas Väyrynen muistutti enemmän rikkinäistä levyä. Haastamisen uskottavuutta olisi myös lisännyt omien vaihtoehtojen esitteleminen. Nyt kyllä tuli selväksi mitä Sauli Niinistö on tehnyt ehdokkaan mielstä väärin mutta se jäi epäselväksi mitä Paavo Väyrynen tarjoaa konkreettisesti tilalle.</p><p><strong>Oikeistopopulistista retoriikkaa</strong></p><p>Väyrynen osasi taidokkaasti vedota suoraan kansaa ja hakea tätä kautta tukea argumenteilleen. &quot;Suomen kansan suuri enemmistö sanoo ei liittovaltiolle.&quot; &quot;Suomen kansan enemmistö ei hyväksy holtitonta maahanmuuttopolitiikkaa.&quot; Vetoaminen suoraan kansaan sekä puheessa esiintynyt mediakriittisyys, eliitin vastaisuus sekä maahanmuuttokritiikki ovat hyvin tyypillisiä teemoja oikeistopopulisteille.&nbsp;Tällaisella retoriikalla saattaa viedä ääniä Laura Huhtasaarelta mutta onnistuu saamaan niitä riittävästi päästäkseen toiselle kierrokselle?</p><p>Äänestäjän näkökulmasta jopa yhdellä puheella voi olla ratkaiseva merkitys. Siksi presidenttiehdokkaan tulee pystyä käyttämään tarjottu tilaisuus puhua koko kansakunnalle täysimääräisesti hyödyksi. Väyrynen ei tätä tehnyt vaan tuntui, että hän puhui pelkästään omille kannattajilleen tai piti puhetta Keskustan tupaillassa. Puheensa hän aloitti toteamalla &quot;hyvät ystävät ja kannattajani täällä studiossa ja kotikatsomoissa.&quot; Henkilökohtainen vaalipalaveri eikä vaalipuhe huokui myös Väyrysen todetessa &quot;meidän täytyy mennä kansan pariin.&quot; Tuntui, että hän yritti enemmän nostattaa vaalityöntekijöidensä taistelutahtoa kuin saada äänestäjiä puolelleen.</p><p>Itselleni presidentinvaaleissa on tärkeätä pystyä äänestämään jonkin asian puolesta. Siksi toivoisin, että uhkakuvien sijaan ehdokkaat toisivat mahdollisimman konkreettisesti esille millaisena he haluavat yhteiskuntamme ja maailman olevan tulevaisuudessa. Positiivinen tulevaisuusvisio, äänestetään jonkin puolesta eikä jotain vastaan. Tästä on presidentinvaaleissa kysymys. Siksi oli valitettavaa, että ongelmien listauksella ja omien vaihtoehtojen puuttumisella Paavo Väyrynen vaikutti enemmän menneisyyden haamulta kuin tulevaisuuteen katsovalta presidenttiehdokkaalta.&nbsp;</p> Eilen YLE aloitti presidenttiehdokkaiden yksilötentit, joiden alussa ehdokkaalle on annettu mahdollisuus pitää seitsemän minuutin puhe studioyleisölle ja kansakunnalle. Tentit aloitti itseoikeutetusti presidentinvaalien todellinen konkari eli Paavo Väyrynen. Vuosien 1988, 1994 ja 2012 vaaleissa Väyrynen on yrittänyt avata Mäntyniemen ovea mutta kynnyksen yli hän ei ole päässyt.

Väyrysen menestys presidentinvaaleissa ei lupaa hyvää vaalipäivää ajatellen. Ensimmäisissä presidentinvaaleissaan vuonna 1988 hän sijoittui toiseksi saaden ääniä 636.375, 20,6%. Vuonna 1994 hän sijoittui kolmanneksi ja tapahtui pieni notkahdus alaspäin: 623.415 ääntä ja kannatus 19,5%. Vuonna 2012 Väyrynen onnistui nostamaan Keskustan tappiokierteestä mutta henkilökohtaista menestystä vaalit eivät hänelle tuoneet. Sijoitus oli jälleen kolmas ja äänimäärä jatkoi laskuaan: 536.555 ääntä ja 17,5%.

Väyrysellä puheen teemoina oli media ja gallupit, liittoutuminen, EU ja euro, maahanmuutto sekä Sauli Niinistö. Kokonaisuutena puhe oli selkeästi teemoitettu ja rakenne oli selkeä, kuulijan oli hyvin helppoa seurata mistä puhutaan. Puhe oli myös analyyttinen mutta se kaikista tärkein eli tunteisiin vetoaminen puuttui lähes kokonaan. Ainoa selkeä tunneilmaisu oli puolison mainitseminen aivan puheen alussa.

Haastoi selkeästi mutta missä vaihtoehdot.

Puheen alussa oli havaittavissa hapuilua sanoissa. Jännittikö vaalikonkaria? Hapuilu kuitenkin loppui nopeasti ja perinteinen Paavo nousi esille. Aluksi tuli tuttua retoriikkaa gallupien virheistä ja median puolueellisuudesta. Tämän jälkeen Suomen liittoutumattomuuden puolustusta Natoa, isäntämaasopimusta, sotaharjoituksia ja Euroopan unionin puolustusyhteistyötä kohtaan. Selvennys tilanteesta oli lyhyt ja analyyttinen mutta Väyrynen ei esittänyt omaa vaihtoehtoaan. Viestinä oli, että liittoutumattomuudesta täytyy pitää kiinni  mutta miten se tehdään?

Näkökulmat EU:sta ja eurosta olivat myös pelkkää ongelmien listausta eikä omaa vaihtoehtoa esitetty. Jos EU:hun ja euroon liittyminen oli virhe ja molemmista pitää irtaantua, miten se tehdään konkreettisesti? Tätä kansa haluaa kuulla, ratkaisuja ongelmiin eikä ongelmien listausta. Sama koski maahanmuuttopolitiikkaa. Se on Väyrysen mielestä holtitonta ja siinä ongelmia, mutta mikä ratkaisuksi?

Vaalipuheen punaisena lankana toimi Sauli Niinistö. Puheessa Sauli Niinistö mainittiin nimeltä 12 kertaa eli kerran joka 35 sekuntti. Nykyistä Tasavallan presidenttiä pitää haastaa ja tässä Väyrynen onnistui. Hän oli napakka ja erittäin hyökkäävä kysymyksissä EU:sta ja eurosta. Kuitenkin Sauli Niinistön mainitseminen kerran tai kaksi olisi ollut aivan riittävää, nyt ehdokas Väyrynen muistutti enemmän rikkinäistä levyä. Haastamisen uskottavuutta olisi myös lisännyt omien vaihtoehtojen esitteleminen. Nyt kyllä tuli selväksi mitä Sauli Niinistö on tehnyt ehdokkaan mielstä väärin mutta se jäi epäselväksi mitä Paavo Väyrynen tarjoaa konkreettisesti tilalle.

Oikeistopopulistista retoriikkaa

Väyrynen osasi taidokkaasti vedota suoraan kansaa ja hakea tätä kautta tukea argumenteilleen. "Suomen kansan suuri enemmistö sanoo ei liittovaltiolle." "Suomen kansan enemmistö ei hyväksy holtitonta maahanmuuttopolitiikkaa." Vetoaminen suoraan kansaan sekä puheessa esiintynyt mediakriittisyys, eliitin vastaisuus sekä maahanmuuttokritiikki ovat hyvin tyypillisiä teemoja oikeistopopulisteille. Tällaisella retoriikalla saattaa viedä ääniä Laura Huhtasaarelta mutta onnistuu saamaan niitä riittävästi päästäkseen toiselle kierrokselle?

Äänestäjän näkökulmasta jopa yhdellä puheella voi olla ratkaiseva merkitys. Siksi presidenttiehdokkaan tulee pystyä käyttämään tarjottu tilaisuus puhua koko kansakunnalle täysimääräisesti hyödyksi. Väyrynen ei tätä tehnyt vaan tuntui, että hän puhui pelkästään omille kannattajilleen tai piti puhetta Keskustan tupaillassa. Puheensa hän aloitti toteamalla "hyvät ystävät ja kannattajani täällä studiossa ja kotikatsomoissa." Henkilökohtainen vaalipalaveri eikä vaalipuhe huokui myös Väyrysen todetessa "meidän täytyy mennä kansan pariin." Tuntui, että hän yritti enemmän nostattaa vaalityöntekijöidensä taistelutahtoa kuin saada äänestäjiä puolelleen.

Itselleni presidentinvaaleissa on tärkeätä pystyä äänestämään jonkin asian puolesta. Siksi toivoisin, että uhkakuvien sijaan ehdokkaat toisivat mahdollisimman konkreettisesti esille millaisena he haluavat yhteiskuntamme ja maailman olevan tulevaisuudessa. Positiivinen tulevaisuusvisio, äänestetään jonkin puolesta eikä jotain vastaan. Tästä on presidentinvaaleissa kysymys. Siksi oli valitettavaa, että ongelmien listauksella ja omien vaihtoehtojen puuttumisella Paavo Väyrynen vaikutti enemmän menneisyyden haamulta kuin tulevaisuuteen katsovalta presidenttiehdokkaalta. 

]]>
39 http://kokko1987.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248846-ylen-ehdokastentti-paavo-vayrynen#comments Kotimaa EU Maahanmuutto Paavo Väyrynen Presidentinvaalit Sauli Niinistö Mon, 08 Jan 2018 22:15:51 +0000 Jani Kokko http://kokko1987.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248846-ylen-ehdokastentti-paavo-vayrynen
Presidentinvaalit läpihuutojuttu kuten kuusi vuotta sitten http://kokko1987.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248657-presidentinvaalit-lapihuutojuttu-kuten-kuusi-vuotta-sitten <p>Vuoden 2012 presidentinvaalien 1. kierroksen jälkeen SDP:n ehdokas Paavo Lipponen totesi <a href="https://www.youtube.com/watch?v=EsEzQzC0jJs&amp;t=981s">YLE:n tulosohjelmassa </a>&quot;Olipa se sitten Pekka Haavisto tai Paavo Väyrynen ei tästä tule mitään todellista, mielenkiintoista toista kierrosta, koska tulos on sitten etukäteen selvä. [..] Nyt tämä tulee olemaan läpihuutojuttu.&quot;</p><p>Paavo Lipposen toteamus oli varsin osuva, suuresta hypetyksestä huolimatta Pekka Haavisto epäonnistui uskottavuudessaan haastaa Sauli Niinistö. Ehdokkaiden välillä ei ollut selkeitä eroja ja vastakkainasettelun puuttuessa toinen kierros oli yllätyksetön. Sauli Niinistö voitti Pekka Haaviston murskaavalla ylivoimalla. Haaviston tulos puolestaan oli huonoin suoran kansanvaalin historiassa. Ehdokkaiden samankaltaisuus johti myös äänestysaktiivisuuden merkittävään putoamiseen edellisistä vaaleista. Perinteisesti äänestysaktiivisuus on noussut toisella kierroksella.</p><p>Samanlainen tilanne näyttää nyt toistuvan tammikuun presidentinvaaleissa, toki vielä selkeämmin kuin kuusi vuotta sitten. <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10006272">YLE:n kannatusmittauksessa</a> Sauli Niinistön kannatus on toki laskenut merkittävästi mutta silti yli 70 prosenttia äänioikeutetuista äänestäisi häntä jo ensimmäisellä kierroksella. Niin kutsutuille haastajille jää vain roposet jaettavaksi.</p><p>Niinistön murskaava suosio osoittaa presidentinvaalien olevan todellakin henkilövaali, joissa puolueella ei ole äänestäjille merkitystä. Myös osa ehdokkaista on tiedostanut tämän ja häivyttänyt taustapuolueensa kampanjoinnista, esimerkiksi Pekka Haaviston kampanjailmeen perusteella ei uskoisi hänen olevan Vihreiden ehdokas.</p><p>Haastajien kyvyttömyys haastaa uskottavasti Sauli Niinistöä on ollut poikkeuksellisen näkyvää. Tähän on onneksi tuonut muutosta Paavo Väyrynen ja saanut esiintymisellään myös muut haastajat parantamaan otetta. Mikäli vaaleissa ajaudutaan toiselle kierroksella kaikista todennäköisyysksistä huolimatta, on haastajan tarjottava selkeä eroa suhteessaan Tasavallan presidenttiin, jotta kansalaiset innostuvat äänestämään.</p><p>Nykyisistä ehdokkaista selkeimmät erot pystyisi tarjoamaan Huhtasaari, Kyllönen, Torvalds&nbsp; ja Väyrynen, jos he vaain jollain ihmeelle onnistuisivat nousemaan toiselle kierrokselle. Näin haastajalla ja Sauli Niinistöllä olisi selkeä ero, joka pystyttäisiin äänestäjille osoittamaan. Niinistö-Huhtasaari asetelmassa kysymyksessä olisi Suomen avoimuus vastaan sulkeutuneisuus. Niinistö-Kyllönen tilanteessa kysymys Eurooppapolitiikasta ja sotilasyhteistyöstä, Niinistö-Torvalds keskustelu tiivistyisi Nato-kysymykseen. Niinistö-Väyrynen akselilla herrat tuskin olisivat samaa mieltä mistään toistensa kanssa.</p><p>Mikäli haastajat eivät kykene parantamaan asemiaan merkittäväst, vaaleista tulossa jälleen läpihuutojuttu Tasavallan presidentille. Suurena pelkona on kuitenkin äänestäjien passivoituminen kuten kuusi vuotta sitten toisella kierroksella, kysymys kuuluu onko äänestäjillä motivaatio lähteä uurnille näin selvässä tilanteessa? Voitto suoraan ensimmäisellä kierroksella seitsemästä haastajasta antaisi luonnollisesti Sauli Niinistölle vahvan mandaatin Tasavallan presidentti mutta mikäli äänestysaktiivisuus painuu lähelle 60 prosenttia, ei hänestä tule koko kansan presidenttiä.</p><p>p.s.</p><p>Tuoreimman kannatusmittauksen täytyy aiheuttaa erityistä huolta Apollonkadulla. Keskustan Matti Vanhanen on odotetusti häviämässä puolueensa kunniapuheenjohtaja Väyryselle. Toteutuessaan tämä olisi suuri arvovaltatappio Keskustan nykyjohdolle ja vahvistaisi Paavo Väyrysen asemaan kenttäväen keskuudessa. Ties vaikka arvon kunnianpuheenjohtaja on presidentinvaalikampanjansa avustuksella järjestämässä yllätystä Sotkamon puoluekokoukseen.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Vuoden 2012 presidentinvaalien 1. kierroksen jälkeen SDP:n ehdokas Paavo Lipponen totesi YLE:n tulosohjelmassa "Olipa se sitten Pekka Haavisto tai Paavo Väyrynen ei tästä tule mitään todellista, mielenkiintoista toista kierrosta, koska tulos on sitten etukäteen selvä. [..] Nyt tämä tulee olemaan läpihuutojuttu."

Paavo Lipposen toteamus oli varsin osuva, suuresta hypetyksestä huolimatta Pekka Haavisto epäonnistui uskottavuudessaan haastaa Sauli Niinistö. Ehdokkaiden välillä ei ollut selkeitä eroja ja vastakkainasettelun puuttuessa toinen kierros oli yllätyksetön. Sauli Niinistö voitti Pekka Haaviston murskaavalla ylivoimalla. Haaviston tulos puolestaan oli huonoin suoran kansanvaalin historiassa. Ehdokkaiden samankaltaisuus johti myös äänestysaktiivisuuden merkittävään putoamiseen edellisistä vaaleista. Perinteisesti äänestysaktiivisuus on noussut toisella kierroksella.

Samanlainen tilanne näyttää nyt toistuvan tammikuun presidentinvaaleissa, toki vielä selkeämmin kuin kuusi vuotta sitten. YLE:n kannatusmittauksessa Sauli Niinistön kannatus on toki laskenut merkittävästi mutta silti yli 70 prosenttia äänioikeutetuista äänestäisi häntä jo ensimmäisellä kierroksella. Niin kutsutuille haastajille jää vain roposet jaettavaksi.

Niinistön murskaava suosio osoittaa presidentinvaalien olevan todellakin henkilövaali, joissa puolueella ei ole äänestäjille merkitystä. Myös osa ehdokkaista on tiedostanut tämän ja häivyttänyt taustapuolueensa kampanjoinnista, esimerkiksi Pekka Haaviston kampanjailmeen perusteella ei uskoisi hänen olevan Vihreiden ehdokas.

Haastajien kyvyttömyys haastaa uskottavasti Sauli Niinistöä on ollut poikkeuksellisen näkyvää. Tähän on onneksi tuonut muutosta Paavo Väyrynen ja saanut esiintymisellään myös muut haastajat parantamaan otetta. Mikäli vaaleissa ajaudutaan toiselle kierroksella kaikista todennäköisyysksistä huolimatta, on haastajan tarjottava selkeä eroa suhteessaan Tasavallan presidenttiin, jotta kansalaiset innostuvat äänestämään.

Nykyisistä ehdokkaista selkeimmät erot pystyisi tarjoamaan Huhtasaari, Kyllönen, Torvalds  ja Väyrynen, jos he vaain jollain ihmeelle onnistuisivat nousemaan toiselle kierrokselle. Näin haastajalla ja Sauli Niinistöllä olisi selkeä ero, joka pystyttäisiin äänestäjille osoittamaan. Niinistö-Huhtasaari asetelmassa kysymyksessä olisi Suomen avoimuus vastaan sulkeutuneisuus. Niinistö-Kyllönen tilanteessa kysymys Eurooppapolitiikasta ja sotilasyhteistyöstä, Niinistö-Torvalds keskustelu tiivistyisi Nato-kysymykseen. Niinistö-Väyrynen akselilla herrat tuskin olisivat samaa mieltä mistään toistensa kanssa.

Mikäli haastajat eivät kykene parantamaan asemiaan merkittäväst, vaaleista tulossa jälleen läpihuutojuttu Tasavallan presidentille. Suurena pelkona on kuitenkin äänestäjien passivoituminen kuten kuusi vuotta sitten toisella kierroksella, kysymys kuuluu onko äänestäjillä motivaatio lähteä uurnille näin selvässä tilanteessa? Voitto suoraan ensimmäisellä kierroksella seitsemästä haastajasta antaisi luonnollisesti Sauli Niinistölle vahvan mandaatin Tasavallan presidentti mutta mikäli äänestysaktiivisuus painuu lähelle 60 prosenttia, ei hänestä tule koko kansan presidenttiä.

p.s.

Tuoreimman kannatusmittauksen täytyy aiheuttaa erityistä huolta Apollonkadulla. Keskustan Matti Vanhanen on odotetusti häviämässä puolueensa kunniapuheenjohtaja Väyryselle. Toteutuessaan tämä olisi suuri arvovaltatappio Keskustan nykyjohdolle ja vahvistaisi Paavo Väyrysen asemaan kenttäväen keskuudessa. Ties vaikka arvon kunnianpuheenjohtaja on presidentinvaalikampanjansa avustuksella järjestämässä yllätystä Sotkamon puoluekokoukseen.

]]>
4 http://kokko1987.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248657-presidentinvaalit-lapihuutojuttu-kuten-kuusi-vuotta-sitten#comments Laura Huhtasaari Paavo Väyrynen Presidentinvaalit Sauli Niinistö Tuula Haatainen Fri, 05 Jan 2018 10:09:53 +0000 Jani Kokko http://kokko1987.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248657-presidentinvaalit-lapihuutojuttu-kuten-kuusi-vuotta-sitten
Vastuullinen media toimisi toisin. http://kokko1987.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247952-vastuullinen-media-toimisi-toisin <p>Pitkä viikonloppu valtakunnan rajojen ulkopuolelle piti kiitettävästi uutispimennossa tiedustelukohusta, joka on asettanut vastakkain Helsingin Sanomat ja viranomaiset, sananvapauden ja kansallisen turvallisuuden.</p><p>Keskustelu on ollut vilkasta eri medioissa ja mm. tänään Helsingin Sanomat on jatkanut artikkelien julkaisemista Suomen tiedustelusta. Uutisointia seuratessa ei ole voinut olla pohtimatta Helsingin Sanomien tarkoitusperiä? Sanan- ja lehdistönvapaus ei oikeuta kansallista turvallisuutta vaarantavien vuodettujen asiakirjojen julkaisemista. Suomen yhdeltä johtavalta medialta toivoisi enemmän harkintaa.</p><p>Artikkelia Viestikokekeskuksen toiminnasta Helsingin Sanomat perusteli kansalaisten oikeudella tietää uuden tiedustelulain valmistelusta ja tiedusteluorganisaatioiden toiminnasta tulevaisuudessa. Kuitenkin he olisivat olisivat kuitenkin voineet esittää kritiikkinsä tiedustelulakia kohtaan keskittymällä itse lakiin. Tiedustelulain vetäminen mukaan Viestikoekeskusta käsittelevään artikkeliin on absurdiyritys peittää ja oikeuttaa kansalliselle turvallisuudelle aiheutettua haittaa.&nbsp;</p><p>Lakiesitykset siviili- ja sotilastiedustelulaiksi on tehty huolellisesti ja mitä niihin olen tutustunut niin tavallisten kansalaisten perusoikeuksien kannalta niissä ei ole juurikaan ole korjaamattomia ongelmia. Oikeastaan vain kohdehenkilön fyysistäseurantaa ja tiedustelussa saatujen tarpeettomien tietojen hävittämistä koskevat kirjaukset vaativat täsmennystä. Kummatkin kysymykset ovat kuitenkin sellaisia, jotka pystytään ratkaisemaan vahvalla parlamentaarisella valvonnalla ja tiedusteluvaltuutetun tehokkaalla toiminnalla</p><p>Vahvana kansalaisyhteiskuntana Suomeen on mahdollista luoda tiedustelulainsäädäntö ja tiedusteluorganisaatiot, jotka pitävät huolta kansalaisten yksityisyydenusojasta sekä kansallisesta turvallisuudesta.</p><p><strong>Helsingin Sanomien artikkeleista ongelmia tulevaisuudessa?</strong></p><p>Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja Kaiuis Niemi on todennut useasti ettei mitään raskauttavaa ei ole päässyt julkisuuteen, joka vaarantaisi esimerkiksi Suomen tiedusteluyhteistyön tai suhteet Venäjän kanssa. Tähän on kuitenkin syytä lisätä perään: ainakaan toistaiseksi. Tiedustelu tunnetusti muodostuu pienistä palasista, joiden pohjalta luodaan kokonaiskuva. Se, että nyt ei ole julkisuudessa julkaistu tietoa, josta olisi haittaa Suomen tiedustelulle, ei tarkoita sitä etteikö tilanne olisi tulevaisuudessa toinen.</p><p>Helsingin Sanomien kommentaarissa oikeutettiin toimintaa kansalaisten oikeudella tietää Suomen tiedusteluorganisaation toiminnasta: &quot;Presidentti Niinistö ja osa muista kommentoijista ovat sanoneet, että asiakirjojen paljastuminen voi olla Suomen turvallisuuden kannalta kriittistä. Esimerkiksi niin, että julkaisemalla asiakirjoja HS antaa ulkovalloille tietoa viestikoelaitoksen toiminnasta. Asian voi kääntää myös toisin päin: Tietävätkö ulkovaltojen tiedustelupalvelut viestikoelaitoksesta jo nyt paljon enemmän kuin Suomen kansalaiset? Pitäisikö suomalaisten tietää vähintään saman verran?&quot;</p><p>Oikea ja vastuullinen vastaus on, että ei pitäisi. Kansalaisilla ei mitään oikeutta tietää heitä suojelevien tiedusteluorganisaatioiden toiminnasta niin kauan kun ne toimivat perustuslain mukaisesti. Vastuullinen media olisi toiminut toisella tavalla ja pohtinut enemmän vuotajan tai vuotajien tarkoitusperiä. Kukaan ei vuoda julkisuuteen korkeimman turvaluokituksen asiarkirjoja ilman vaikuttimia. Nyt epäilyttää vahvasti ettei Helsingin Sanomien toimittajat ole tehneet perusteellista arviota ennen artikkelin julkaisemista.</p><p>Tiedustelupalveluien onnistumiset ovat salaisia ja epäonnistumiset julkisia. Oli sitten kysymys järjestäytyneestä rikollisuudesta, terrorismista tai ulkovaltojen vaikutuspyrkimyksistä, tehokas tiedustelu on eturintamassa. Mikäli se epäonnistuu tai sen toimintaa nakerretaan Helsingin Sanomien tekemällä tavalla, seuraukset ovat vakavia. Sanan- ja lehdistönvapautta ei pidä käyttää keppihevosena oikeuttamaan mitä tahansa toimintaa.&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Pitkä viikonloppu valtakunnan rajojen ulkopuolelle piti kiitettävästi uutispimennossa tiedustelukohusta, joka on asettanut vastakkain Helsingin Sanomat ja viranomaiset, sananvapauden ja kansallisen turvallisuuden.

Keskustelu on ollut vilkasta eri medioissa ja mm. tänään Helsingin Sanomat on jatkanut artikkelien julkaisemista Suomen tiedustelusta. Uutisointia seuratessa ei ole voinut olla pohtimatta Helsingin Sanomien tarkoitusperiä? Sanan- ja lehdistönvapaus ei oikeuta kansallista turvallisuutta vaarantavien vuodettujen asiakirjojen julkaisemista. Suomen yhdeltä johtavalta medialta toivoisi enemmän harkintaa.

Artikkelia Viestikokekeskuksen toiminnasta Helsingin Sanomat perusteli kansalaisten oikeudella tietää uuden tiedustelulain valmistelusta ja tiedusteluorganisaatioiden toiminnasta tulevaisuudessa. Kuitenkin he olisivat olisivat kuitenkin voineet esittää kritiikkinsä tiedustelulakia kohtaan keskittymällä itse lakiin. Tiedustelulain vetäminen mukaan Viestikoekeskusta käsittelevään artikkeliin on absurdiyritys peittää ja oikeuttaa kansalliselle turvallisuudelle aiheutettua haittaa. 

Lakiesitykset siviili- ja sotilastiedustelulaiksi on tehty huolellisesti ja mitä niihin olen tutustunut niin tavallisten kansalaisten perusoikeuksien kannalta niissä ei ole juurikaan ole korjaamattomia ongelmia. Oikeastaan vain kohdehenkilön fyysistäseurantaa ja tiedustelussa saatujen tarpeettomien tietojen hävittämistä koskevat kirjaukset vaativat täsmennystä. Kummatkin kysymykset ovat kuitenkin sellaisia, jotka pystytään ratkaisemaan vahvalla parlamentaarisella valvonnalla ja tiedusteluvaltuutetun tehokkaalla toiminnalla

Vahvana kansalaisyhteiskuntana Suomeen on mahdollista luoda tiedustelulainsäädäntö ja tiedusteluorganisaatiot, jotka pitävät huolta kansalaisten yksityisyydenusojasta sekä kansallisesta turvallisuudesta.

Helsingin Sanomien artikkeleista ongelmia tulevaisuudessa?

Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja Kaiuis Niemi on todennut useasti ettei mitään raskauttavaa ei ole päässyt julkisuuteen, joka vaarantaisi esimerkiksi Suomen tiedusteluyhteistyön tai suhteet Venäjän kanssa. Tähän on kuitenkin syytä lisätä perään: ainakaan toistaiseksi. Tiedustelu tunnetusti muodostuu pienistä palasista, joiden pohjalta luodaan kokonaiskuva. Se, että nyt ei ole julkisuudessa julkaistu tietoa, josta olisi haittaa Suomen tiedustelulle, ei tarkoita sitä etteikö tilanne olisi tulevaisuudessa toinen.

Helsingin Sanomien kommentaarissa oikeutettiin toimintaa kansalaisten oikeudella tietää Suomen tiedusteluorganisaation toiminnasta: "Presidentti Niinistö ja osa muista kommentoijista ovat sanoneet, että asiakirjojen paljastuminen voi olla Suomen turvallisuuden kannalta kriittistä. Esimerkiksi niin, että julkaisemalla asiakirjoja HS antaa ulkovalloille tietoa viestikoelaitoksen toiminnasta. Asian voi kääntää myös toisin päin: Tietävätkö ulkovaltojen tiedustelupalvelut viestikoelaitoksesta jo nyt paljon enemmän kuin Suomen kansalaiset? Pitäisikö suomalaisten tietää vähintään saman verran?"

Oikea ja vastuullinen vastaus on, että ei pitäisi. Kansalaisilla ei mitään oikeutta tietää heitä suojelevien tiedusteluorganisaatioiden toiminnasta niin kauan kun ne toimivat perustuslain mukaisesti. Vastuullinen media olisi toiminut toisella tavalla ja pohtinut enemmän vuotajan tai vuotajien tarkoitusperiä. Kukaan ei vuoda julkisuuteen korkeimman turvaluokituksen asiarkirjoja ilman vaikuttimia. Nyt epäilyttää vahvasti ettei Helsingin Sanomien toimittajat ole tehneet perusteellista arviota ennen artikkelin julkaisemista.

Tiedustelupalveluien onnistumiset ovat salaisia ja epäonnistumiset julkisia. Oli sitten kysymys järjestäytyneestä rikollisuudesta, terrorismista tai ulkovaltojen vaikutuspyrkimyksistä, tehokas tiedustelu on eturintamassa. Mikäli se epäonnistuu tai sen toimintaa nakerretaan Helsingin Sanomien tekemällä tavalla, seuraukset ovat vakavia. Sanan- ja lehdistönvapautta ei pidä käyttää keppihevosena oikeuttamaan mitä tahansa toimintaa. 

]]>
4 http://kokko1987.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247952-vastuullinen-media-toimisi-toisin#comments Puolustusvoimat Tiedustelu Tiedustelukohu Turpo Viestikoekeskus Wed, 20 Dec 2017 10:20:36 +0000 Jani Kokko http://kokko1987.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247952-vastuullinen-media-toimisi-toisin
Itsenäisyyspäivän mietteitä http://kokko1987.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247216-itsenaisyyspaivan-mietteita <p>Minulla oli eilen kunnia olla juhlapuhujana itsenäisyysjuhassa Jyväskylässä. Ilta oli ohjelman ja tarjoilun osalta loistelias, puhumattakaan seurueesta, joka oli kokoontunut yhteen juhlistamaan maamme satavuotiasta taivalta itsenäisenä kansakuntana.&nbsp;</p><p>Loistelias ei kuitenkaan ole sana, jolla voisi kuvata tapahtumia sata vuotta sitten. Pikemmin koruttomuus hallitsi joulukuun 6. päivää vuonna 1917. Tuo päivä ei saanut massiivisia kansajoukkoja kaduille juhlimaan maailmaan syntynyttä kansakuntaa.</p><p>Itsenäisyysjulistus oli vain Svinhufvudin senaatin ilmitusasia tuolloiselle eduskunnalle, joka joutui vielä äänestämään asiasta. Äänin 100-88 kaatui sosialidemokraattien tekemän vastaesitys. Itsenäisyysjulistus ei ollut retorisesti ylevä tai lennokas, enemmän vain hallinnollinen julistus. Kuka meistä edes muista mitä maamme itsenäisyysjulistuksessa sanotaan tai millä sanoilla se alkaa?</p><p>Tällaista toimintapaa, rauhallisuutta ja koruttomuutta, voidaan kuitenkin pitää suomalaiskansallisena toimintatapana. Mitä sitä nyt turhaan ääntä pitämään ja huutelemaan.</p><p>Edes Heimolan taloa, jossa itsenäisyys aikanaan julistettiin, ei katsottu säilyttämisen arvoiseksi vaan 1970-luvun alussa rakennus purettiin kokonaisuudessaan Helsingin ydinkeskustasta.&nbsp;</p><p>Koruttomuudesta huolimatta tuosta joulukuun 6. päivästä 1917 alkoi tarina, jota voidaan kutsua ihmeiden tarinaksi.</p><p>*****</p><p>Suomen ihmettä pohjusti kuuluminen Venäjän laajaan imperiumiin. Venäläisten valtakausi antoi meille yleiseen ja yhtäläiseen äänioikeuteen perustuvan hallintojärjestelmän, oman valuutan ja postilaitoksen, tulli- ja rajalaitoksen sekä jopa oman olympiajoukkueen. Ainoastaan ulko- ja puolustuspolitiikka oli yhteistä keisarikunnan kanssa.</p><p>Näistä lähtökohdista käsin Suomen oli mutkatonta ryhtyä rakentamaan itsenäistä tasavaltaa. Kehitys kuitenkin vaati verisen sisällissodan sekä 1920- ja 30-lukujen poliittisen kuohunnan. Yhtenäisyyttä kuitenkin löytyi ja parlamentaarinen kansanvalta näytti kestävyytensä. Kuvaavaa on, että sisällissodasta ei ollut kulunut edes kymmentä vuotta kun maassa oli demokraattisten vaalien seurauksena valittu sosialidemokraattien vähemmistöhallitus. Valkoista Suomea johti punainen pääministeri.</p><p>Loppu onkin sitten historiaa. Suomesta on rakennettu sukupolvien aikana tasa-arvoinen pohjoismainen hyvinvointivaltio. Lähes kaikilla mittareilla Suomi on maailman parhaimpien kansakuntien joukossa. Tämä maa on yksi maailman parhaimmista paikoista syntyä, elää, asua, opiskella, työskennellä ja jopa kuolla. Listaa Suomen saavutuksista voisi jatkaa loputtomiin.</p><p>Tämä kehitys on edellyttänyt yhteistyötä ja vastuuta. Nämä periaatteet ovat tuoneet suomalaiset hyvin erilaisista taustoista yhteen rakentamaan yhteistä hyvää. Meillä kaikilla on vastuu itsestämme, läheisistämme ja koko yhteiskunnasta. Yhteiskunta Yhteiskuntamme vahvuus on yksilöiden summassa, siinä miten pidämme toisistamme huolta. Yksin ei meistä kukaan pysty kaikkeen mutta yhdessä ei menestyksellämme ole rajoja.&nbsp;</p><p>Tästä meidän kaikkien yhteisestä vastuusta toisiamme kohtaan puhui aikanaan tänä vuonna edesmennyt presidentti Mauno Koivisto todetessaan &quot; työtä on tehtävä, leipää hankittava. Lämpöä ja valoa saatava ja lapset kasvatettava. Sairaista ja lapsista pidettävä huolta.&quot;</p><p>Mikäli yhteiskunta ei pysty pelastamaan suurta joukkoa köyhiä, se ei voi suojella harvalukuista joukkoa rikkaita. Mitä enemmän kansalaiset kokevat yhteenkuuluvuuden tunnetta, mitä yhtenäisempi kansakunta on, sitä vakaampi yhteiskuntamme tulee olemaan.</p><p>*****</p><p>Mutta se historiasta. On syytä katsoa myös tulevaisuuteen.</p><p>Itsenäisyyspäivänä keskitytään yleensä siihen mikä on hyvin ja sivuutetaan kaikki muu. Kuitenkin näin satavuotisjuhlan aikana on syytä pohtia millainen tulevaisuutemme kansakuntana tulee olemaan.&nbsp;</p><p>Loistelias menneisyys ei automaattisesti takaa loistavaa tulevaisuutta. Menneisyyden saavutukset eivät säily itsestään, eivätkä ne rakenna kestävää tulevaisuutta. Meillä on ensimmäistä kertaa kasvamassa sukupolvi, jonka taloudellinen ja sosiaalinen asema tulee olemaan heikompi kuin edeltävällä sukupolvella. Siis tulemaan olemaan jos asialle ei tehdä mitään.</p><p>Kehityksen suunnan kääntäminen pois epätasa-arvoisesta Suomesta vaatii perusteellista uudistamista niin koulutuksen, sosiaaliturvan sekä talous-, työllisyys- ja veropolitiikan saralla. Meidän täytyy vaatia poliittisilta päättäjiltä enemmän. Enemmän vastuunottoa kaikista kansalaisista ja koko kansakunnasta. Enemmän rohkeutta tehdä vaikeitakin ratkaisuja.</p><p>Tänään on jälleen tasavaltamme syntymäpäivä. Nyt olemme kansakuntana taitekohdassa, sata vuotta takana ja seuraavat sata vuotta edessä.&nbsp; Huomenna olemme kansakuntana taitekohdassa. Se millaiseksi itsenäisyytemme toiset sata vuotta kehittyvät on meidän kaikkien päätettävissä.</p><p>Toivottavasti se on monikulttuurinen maa, jossa jokainen kansalainen kokee yhteenkuuluvuutta. Se on maa, jonka asukkaat kokevat sen kodikseen, olivat he sitten täällä syntyneitä tai muualta tulleita.</p><p>Se on maa monine kansalaisineen ja monine mielipiteineen. Toivottavasti näiden mielipiteiden ja tekojen tavoite on kuitenkin yhteinen. Nimittäin yhteiskunta, jossa vapaus voittaa alistamisen, humaanius suvaitsemattomuuden ja oikeudenmukaisuus itsekkyyden.</p><p>Suomen tarina on ihmeiden tarina. Mutta kuten runoilija Tommy Taberman on sanonut &quot;Ihmeitä ei pidä odotella. Ihmeitä pitää tehdä.&quot;</p><p>Näillä mietteillä hyvää itsenäisyyspäivää satavuotiaalle Suomelle.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Minulla oli eilen kunnia olla juhlapuhujana itsenäisyysjuhassa Jyväskylässä. Ilta oli ohjelman ja tarjoilun osalta loistelias, puhumattakaan seurueesta, joka oli kokoontunut yhteen juhlistamaan maamme satavuotiasta taivalta itsenäisenä kansakuntana. 

Loistelias ei kuitenkaan ole sana, jolla voisi kuvata tapahtumia sata vuotta sitten. Pikemmin koruttomuus hallitsi joulukuun 6. päivää vuonna 1917. Tuo päivä ei saanut massiivisia kansajoukkoja kaduille juhlimaan maailmaan syntynyttä kansakuntaa.

Itsenäisyysjulistus oli vain Svinhufvudin senaatin ilmitusasia tuolloiselle eduskunnalle, joka joutui vielä äänestämään asiasta. Äänin 100-88 kaatui sosialidemokraattien tekemän vastaesitys. Itsenäisyysjulistus ei ollut retorisesti ylevä tai lennokas, enemmän vain hallinnollinen julistus. Kuka meistä edes muista mitä maamme itsenäisyysjulistuksessa sanotaan tai millä sanoilla se alkaa?

Tällaista toimintapaa, rauhallisuutta ja koruttomuutta, voidaan kuitenkin pitää suomalaiskansallisena toimintatapana. Mitä sitä nyt turhaan ääntä pitämään ja huutelemaan.

Edes Heimolan taloa, jossa itsenäisyys aikanaan julistettiin, ei katsottu säilyttämisen arvoiseksi vaan 1970-luvun alussa rakennus purettiin kokonaisuudessaan Helsingin ydinkeskustasta. 

Koruttomuudesta huolimatta tuosta joulukuun 6. päivästä 1917 alkoi tarina, jota voidaan kutsua ihmeiden tarinaksi.

*****

Suomen ihmettä pohjusti kuuluminen Venäjän laajaan imperiumiin. Venäläisten valtakausi antoi meille yleiseen ja yhtäläiseen äänioikeuteen perustuvan hallintojärjestelmän, oman valuutan ja postilaitoksen, tulli- ja rajalaitoksen sekä jopa oman olympiajoukkueen. Ainoastaan ulko- ja puolustuspolitiikka oli yhteistä keisarikunnan kanssa.

Näistä lähtökohdista käsin Suomen oli mutkatonta ryhtyä rakentamaan itsenäistä tasavaltaa. Kehitys kuitenkin vaati verisen sisällissodan sekä 1920- ja 30-lukujen poliittisen kuohunnan. Yhtenäisyyttä kuitenkin löytyi ja parlamentaarinen kansanvalta näytti kestävyytensä. Kuvaavaa on, että sisällissodasta ei ollut kulunut edes kymmentä vuotta kun maassa oli demokraattisten vaalien seurauksena valittu sosialidemokraattien vähemmistöhallitus. Valkoista Suomea johti punainen pääministeri.

Loppu onkin sitten historiaa. Suomesta on rakennettu sukupolvien aikana tasa-arvoinen pohjoismainen hyvinvointivaltio. Lähes kaikilla mittareilla Suomi on maailman parhaimpien kansakuntien joukossa. Tämä maa on yksi maailman parhaimmista paikoista syntyä, elää, asua, opiskella, työskennellä ja jopa kuolla. Listaa Suomen saavutuksista voisi jatkaa loputtomiin.

Tämä kehitys on edellyttänyt yhteistyötä ja vastuuta. Nämä periaatteet ovat tuoneet suomalaiset hyvin erilaisista taustoista yhteen rakentamaan yhteistä hyvää. Meillä kaikilla on vastuu itsestämme, läheisistämme ja koko yhteiskunnasta. Yhteiskunta Yhteiskuntamme vahvuus on yksilöiden summassa, siinä miten pidämme toisistamme huolta. Yksin ei meistä kukaan pysty kaikkeen mutta yhdessä ei menestyksellämme ole rajoja. 

Tästä meidän kaikkien yhteisestä vastuusta toisiamme kohtaan puhui aikanaan tänä vuonna edesmennyt presidentti Mauno Koivisto todetessaan " työtä on tehtävä, leipää hankittava. Lämpöä ja valoa saatava ja lapset kasvatettava. Sairaista ja lapsista pidettävä huolta."

Mikäli yhteiskunta ei pysty pelastamaan suurta joukkoa köyhiä, se ei voi suojella harvalukuista joukkoa rikkaita. Mitä enemmän kansalaiset kokevat yhteenkuuluvuuden tunnetta, mitä yhtenäisempi kansakunta on, sitä vakaampi yhteiskuntamme tulee olemaan.

*****

Mutta se historiasta. On syytä katsoa myös tulevaisuuteen.

Itsenäisyyspäivänä keskitytään yleensä siihen mikä on hyvin ja sivuutetaan kaikki muu. Kuitenkin näin satavuotisjuhlan aikana on syytä pohtia millainen tulevaisuutemme kansakuntana tulee olemaan. 

Loistelias menneisyys ei automaattisesti takaa loistavaa tulevaisuutta. Menneisyyden saavutukset eivät säily itsestään, eivätkä ne rakenna kestävää tulevaisuutta. Meillä on ensimmäistä kertaa kasvamassa sukupolvi, jonka taloudellinen ja sosiaalinen asema tulee olemaan heikompi kuin edeltävällä sukupolvella. Siis tulemaan olemaan jos asialle ei tehdä mitään.

Kehityksen suunnan kääntäminen pois epätasa-arvoisesta Suomesta vaatii perusteellista uudistamista niin koulutuksen, sosiaaliturvan sekä talous-, työllisyys- ja veropolitiikan saralla. Meidän täytyy vaatia poliittisilta päättäjiltä enemmän. Enemmän vastuunottoa kaikista kansalaisista ja koko kansakunnasta. Enemmän rohkeutta tehdä vaikeitakin ratkaisuja.

Tänään on jälleen tasavaltamme syntymäpäivä. Nyt olemme kansakuntana taitekohdassa, sata vuotta takana ja seuraavat sata vuotta edessä.  Huomenna olemme kansakuntana taitekohdassa. Se millaiseksi itsenäisyytemme toiset sata vuotta kehittyvät on meidän kaikkien päätettävissä.

Toivottavasti se on monikulttuurinen maa, jossa jokainen kansalainen kokee yhteenkuuluvuutta. Se on maa, jonka asukkaat kokevat sen kodikseen, olivat he sitten täällä syntyneitä tai muualta tulleita.

Se on maa monine kansalaisineen ja monine mielipiteineen. Toivottavasti näiden mielipiteiden ja tekojen tavoite on kuitenkin yhteinen. Nimittäin yhteiskunta, jossa vapaus voittaa alistamisen, humaanius suvaitsemattomuuden ja oikeudenmukaisuus itsekkyyden.

Suomen tarina on ihmeiden tarina. Mutta kuten runoilija Tommy Taberman on sanonut "Ihmeitä ei pidä odotella. Ihmeitä pitää tehdä."

Näillä mietteillä hyvää itsenäisyyspäivää satavuotiaalle Suomelle.

]]>
0 http://kokko1987.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247216-itsenaisyyspaivan-mietteita#comments Kotimaa Itsenäisyyspäivä Suomi 100 Yhdessä Yhteistyö Yhtenäisyys Wed, 06 Dec 2017 14:20:33 +0000 Jani Kokko http://kokko1987.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247216-itsenaisyyspaivan-mietteita
Väyrynen teki sen jälleen, Keskustan harmiksi ja tappioksi http://kokko1987.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247139-vayrynen-teki-sen-jalleen-keskustan-harmiksi-ja-tappioksi <p>Yhdysvaltain vuoden 1992 presidentinvaaleissa Bill Clinton sai lisänimen &quot;The Comeback Kid&quot; hänen voitetuuaan New Hampshiren demokraattien esivaalit. Hän onnistui päihittämään ennakko-odotukset ja ottamaan voiton epäilyksistä ja altavastaajan asemasta huolimatta.</p><p>Tänään Paavo Väyrystä voidaan pitää yhdenlaisena Suomen &quot;Comeback Kidinä.&quot; Mikäli <a href="https://yle.fi/uutiset/3-9963325">YLEn uutinen</a> pitää paikkansa on Väyrynen onnistunut kaikista epäilyistä huolimatta keräämään vaadittavat 20.000 kannattajakorttia päästäkseen ehdolle presidentinvaaleihin.</p><p>Paavo Väyrynen on rikkonut monia virstanpylväitä. Kansanedustaja yli 30 vuoden ajan, ministerinä viidellä eri vuosikymmenellä, melkein 20 vuotta Euroopan parlamentissa ja nyt ehdokkaana presidentinvaaleissa neljännen kerran. Kansalaisille on nyt tarjolla monesti koeteltu vaihtoehto vuoden 1988, 1994 ja 2012 presidentinvaaleista. Toki &quot;mediapeli&quot; katkaisee jälleen Väyrysen kuningastien presidenttiyteen. Paavossa itsessäänhän ei tunnetusti koskaan ole mitään syytä.&nbsp;&nbsp;</p><p>Väyrysen ehdokkuus tulee sähköistämään tylsänä edenneet presidentinvaalit. Tasavallan presidentti saa vastaansa henkilön, joka varmasti uskaltaa ja pystyy haastamaan erityisesti kovan turvallisuuden kysymyksissä. Enää ei ole luvassa leppoisaa keskustelua. Toivon mukaan tämä tulee johtamaan selkeiden erojen syntymiseen ehdokkaiden välillä.</p><p>Haataisen, Haaviston, Kyllösen ja Torvaldsin kohdalla Väyrysen ehdokkuus tuskin aiheuttaa ongelmia. Heidän kannattajansa eivät liperä väyrysläisyyden pauloihin, enemmänkin kannattajat liikkuvat näiden neljän ehdokkaan välillä.</p><p>Tilanne on kokonaan toinen Laura Huhtasaaren kohdalla. Hänen kriittinen linjansa on hyvin lähellä Väyrysen linjaa, mutta Huhtasaaresta poiketen Väyrynen pystyy verhoamaan populisminsa kokemukseen ja uskottavuuteen. Lisäksi hänellä on Huhtasaareen verrattuna enemmän poliittista pääomaa ja retorista kykyä olla uskottava haastaja. Tämä saattaa tuoda hännelle ääniä Perussuomalaisten kannattajista. Ei myöskään pidä unohtaa Väyrysen esittämää sympatiaa Perussuomalaisia kohtaan kun hän tuomitsi Tasavallan presidentti Sauli Niinistön puuttumisen Perussuomalaisten sisäiseen tilanteeseen hallituskriisin yhteydessä.&nbsp;&nbsp;</p><p>Eniten ongelmia Keskusten kunniapuheenjohtajan nousu presidenttiehdokaaksi aiheuttaa kuitenkin Matti Vanhaselle ja Keskustalle. Vanhasen rooli presidentinvaaleissa ei ole ollut kahdehdittava. Hän on kampanjoinut jo puolitoistavuotta ja on saanut tästä ainoastaan parin prosentinkannatuksen sekä sydämenrytmihäiriön. Nyt Väyrynen tulee hämmentämään Keskustan tilannetta ja repimään entisestään ääniä Matti Vanhaselta.</p><p>Poliittisista ympyröistäni löytyy useita keskustalaisia valtuutettuja, jotka ovat sanoneet äänestävänsä Väyrystä kun hän vain pääsee ehdolle. He eivät ole edes jossitelleet asialla vaan pitäneet sitä selviönä. Tämä osoittaa kuinka vahvana Keskustassa edelleen näkyy perinteinen maalaisliittolainen alkiolaisuus, joka nähdään vastavoimana Juha Sipilän talousliberaalille linjalle.&nbsp; &nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Yhdysvaltain vuoden 1992 presidentinvaaleissa Bill Clinton sai lisänimen "The Comeback Kid" hänen voitetuuaan New Hampshiren demokraattien esivaalit. Hän onnistui päihittämään ennakko-odotukset ja ottamaan voiton epäilyksistä ja altavastaajan asemasta huolimatta.

Tänään Paavo Väyrystä voidaan pitää yhdenlaisena Suomen "Comeback Kidinä." Mikäli YLEn uutinen pitää paikkansa on Väyrynen onnistunut kaikista epäilyistä huolimatta keräämään vaadittavat 20.000 kannattajakorttia päästäkseen ehdolle presidentinvaaleihin.

Paavo Väyrynen on rikkonut monia virstanpylväitä. Kansanedustaja yli 30 vuoden ajan, ministerinä viidellä eri vuosikymmenellä, melkein 20 vuotta Euroopan parlamentissa ja nyt ehdokkaana presidentinvaaleissa neljännen kerran. Kansalaisille on nyt tarjolla monesti koeteltu vaihtoehto vuoden 1988, 1994 ja 2012 presidentinvaaleista. Toki "mediapeli" katkaisee jälleen Väyrysen kuningastien presidenttiyteen. Paavossa itsessäänhän ei tunnetusti koskaan ole mitään syytä.  

Väyrysen ehdokkuus tulee sähköistämään tylsänä edenneet presidentinvaalit. Tasavallan presidentti saa vastaansa henkilön, joka varmasti uskaltaa ja pystyy haastamaan erityisesti kovan turvallisuuden kysymyksissä. Enää ei ole luvassa leppoisaa keskustelua. Toivon mukaan tämä tulee johtamaan selkeiden erojen syntymiseen ehdokkaiden välillä.

Haataisen, Haaviston, Kyllösen ja Torvaldsin kohdalla Väyrysen ehdokkuus tuskin aiheuttaa ongelmia. Heidän kannattajansa eivät liperä väyrysläisyyden pauloihin, enemmänkin kannattajat liikkuvat näiden neljän ehdokkaan välillä.

Tilanne on kokonaan toinen Laura Huhtasaaren kohdalla. Hänen kriittinen linjansa on hyvin lähellä Väyrysen linjaa, mutta Huhtasaaresta poiketen Väyrynen pystyy verhoamaan populisminsa kokemukseen ja uskottavuuteen. Lisäksi hänellä on Huhtasaareen verrattuna enemmän poliittista pääomaa ja retorista kykyä olla uskottava haastaja. Tämä saattaa tuoda hännelle ääniä Perussuomalaisten kannattajista. Ei myöskään pidä unohtaa Väyrysen esittämää sympatiaa Perussuomalaisia kohtaan kun hän tuomitsi Tasavallan presidentti Sauli Niinistön puuttumisen Perussuomalaisten sisäiseen tilanteeseen hallituskriisin yhteydessä.  

Eniten ongelmia Keskusten kunniapuheenjohtajan nousu presidenttiehdokaaksi aiheuttaa kuitenkin Matti Vanhaselle ja Keskustalle. Vanhasen rooli presidentinvaaleissa ei ole ollut kahdehdittava. Hän on kampanjoinut jo puolitoistavuotta ja on saanut tästä ainoastaan parin prosentinkannatuksen sekä sydämenrytmihäiriön. Nyt Väyrynen tulee hämmentämään Keskustan tilannetta ja repimään entisestään ääniä Matti Vanhaselta.

Poliittisista ympyröistäni löytyy useita keskustalaisia valtuutettuja, jotka ovat sanoneet äänestävänsä Väyrystä kun hän vain pääsee ehdolle. He eivät ole edes jossitelleet asialla vaan pitäneet sitä selviönä. Tämä osoittaa kuinka vahvana Keskustassa edelleen näkyy perinteinen maalaisliittolainen alkiolaisuus, joka nähdään vastavoimana Juha Sipilän talousliberaalille linjalle.   

]]>
61 http://kokko1987.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247139-vayrynen-teki-sen-jalleen-keskustan-harmiksi-ja-tappioksi#comments Keskusta Laura Huhtasaari Matti Vanhanen Paavo Väyrynen Presidentinvaali 2018 Tue, 05 Dec 2017 11:48:26 +0000 Jani Kokko http://kokko1987.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247139-vayrynen-teki-sen-jalleen-keskustan-harmiksi-ja-tappioksi
Onko Niinistöstä tullut yhtä korvaamaton kuin Kekkosesta? http://kokko1987.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246832-onko-niinistosta-tullut-yhta-korvaamaton-kuin-kekkosesta <p>YLE:n tuorein <a href="https://yle.fi/uutiset/3-9953949">presidenttigallup </a>näyttää siirtäneen Suomen takaisin Urho Kekkosen aikaan. Tällä kertaa puolueet eivät sentään mene yhtä jalkaa kukkapuskien kanssa pyytelemään Tamminie... korjaan Mäntyniemen herraa ehdokkaaksi. Puolueiden sijaan tämän on tällä kertaa tehnyt kansa kaikkivaltias.</p><p>Suoran kansanvaalin historiassa ei ole nähty vastaavaa tilannetta, jossa vaalipäivän lähestyessä selkeä kärkiehdokas onnistuu entisestään lisäämään kannatustaan. Sauli Niinistön kannatus on jo ollut murskaava verrattuna muihin ehdokkaisiin mutta Niinistö 80% muut 20% lyö ällikällä. Yleensä kehitys on ollut aivan päinvastainen. Ahtisaari 1994, Halonen 2000 ja Niinistö 2012 menettivät tasaisesti kannatustaan 1. kierroksen lähestyessä. Edes istuva presidentti ei ole turvassa kannatuskadolta, tämän sai kokea Tarja Halonen vuonna 2006.&nbsp; &nbsp;&nbsp;</p><p>Mikä sitten selittää nykyisen Tasavallan presidentin ylivoimaa suhteessa muihin ehdokkaisiin. On löydettävissä kaksi selkeää syytä.</p><p>Ensinnäkin kansainvälispoliittinen kehitys ja tilanne Suomen lähialueilla on hyvin poikkeuksellinen. Epävakauden ja tätä kautta turvattmuuden lisääntyessä kansalaiset tyypillisesti haluavat vakautta, tätä edustaa jatkuvuus poliittisessa johdossa. Siinä missä hallitukset oat toimintakyvyttömiä ja ministerit vaihtuvat useasti, koetaan presidentin edustavan pysyvyyttä. Kansalaisten mielipiteissä pysyvyydelle on myös perusteet: Tasavallan presidentti on hoitanut päätehtävänsä eli ulko- ja turvallisuuspolitiikan hyvin. Tällaista käsitys tukee se, että enemmistö Kokoomuksen, Keskustan, SDP:n ja nyt myös Vihreiden kannattajista kannattaa Niinistöä ohi puolueensa oman ehdokkaan.</p><p>Toinen syy Tasavallan presidentin kovalle kannatukselle löytyy haastajista. Tai haastajat on tässä tapauksessa ehkä väärä sana, enemmänkin pitäisi puhua kanssakeskustelijoista. Omissa vaalitilaisuuksissaan kanssakeskustelijat linjaavat vahvasti ja nostavat itselleen tärkeitä teemoja esille. Kuitenkin kaikkien ehdokkaiden kerääntyessä kokoon linjaukset laimenevat ja kanssakeskustelijoista tulee enemmän Tasavallan presidentin peesaajia. Tähän mennessä järjestetyt vaaliväittelyt ovat kulkeneet samaa rataa: keskustellaan leppoisasti ja ehkä jossain kohtaa joku hieman yrittää haastaa Tasavallan presidenttien mutta haastaminen tyrehtyy heti alkuunsa.</p><p>Haataisella, Haavistolla ja Vanhasella on kovia vaikeuksia erottua vaalipaneeleissa Tasavallan presidentistä. Heillä kaikilla on erilaiset painotukset teemoissa suhteessa Tasavallan presidenttiin mutta paneelien seuraajille ne eivät avaudu. Poikkeuksen ovat pystyneet tekemään Torvalds selkeästi erilaisella kannalla sotilasliitto Natoon, Kyllönen vastustamalla Euroopan unionin yhteisen puolustuspolitiikan vahvistamista ja Huhtasaari vastustamalla oikeastaan kaikkea mitä muut ehdokkaat tuovat esille.</p><p>Toivottavasti tv-tenteissä muut ehdokkaat piristäytyvät ja ryhtyvät oikeasti haastamaan Sauli Niinistöä. Heillä kaikilla olisi myös hyvät teemat käytössään, joilla hakea kansalaistsen tukea. Maaperä olisi otollinen, ainakin kun katsoo <a href="https://yle.fi/uutiset/3-9951600">MTS:n tuoreinta mielipidetutkimusta</a> jossa kansalaiset kokevat suurimmiksi turvallisuushiksi pakolaiskriisin ja ilmastonmuutoksen kuin perinteiset kovat turvallisuusuhat.</p><p>Arvon haastajat, uskaltakaa haastaa. Sillä kukaan ei ole korvaamaton. Sitä ei ollut Kekkonen, eikä sitä ole Niinistö.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> YLE:n tuorein presidenttigallup näyttää siirtäneen Suomen takaisin Urho Kekkosen aikaan. Tällä kertaa puolueet eivät sentään mene yhtä jalkaa kukkapuskien kanssa pyytelemään Tamminie... korjaan Mäntyniemen herraa ehdokkaaksi. Puolueiden sijaan tämän on tällä kertaa tehnyt kansa kaikkivaltias.

Suoran kansanvaalin historiassa ei ole nähty vastaavaa tilannetta, jossa vaalipäivän lähestyessä selkeä kärkiehdokas onnistuu entisestään lisäämään kannatustaan. Sauli Niinistön kannatus on jo ollut murskaava verrattuna muihin ehdokkaisiin mutta Niinistö 80% muut 20% lyö ällikällä. Yleensä kehitys on ollut aivan päinvastainen. Ahtisaari 1994, Halonen 2000 ja Niinistö 2012 menettivät tasaisesti kannatustaan 1. kierroksen lähestyessä. Edes istuva presidentti ei ole turvassa kannatuskadolta, tämän sai kokea Tarja Halonen vuonna 2006.    

Mikä sitten selittää nykyisen Tasavallan presidentin ylivoimaa suhteessa muihin ehdokkaisiin. On löydettävissä kaksi selkeää syytä.

Ensinnäkin kansainvälispoliittinen kehitys ja tilanne Suomen lähialueilla on hyvin poikkeuksellinen. Epävakauden ja tätä kautta turvattmuuden lisääntyessä kansalaiset tyypillisesti haluavat vakautta, tätä edustaa jatkuvuus poliittisessa johdossa. Siinä missä hallitukset oat toimintakyvyttömiä ja ministerit vaihtuvat useasti, koetaan presidentin edustavan pysyvyyttä. Kansalaisten mielipiteissä pysyvyydelle on myös perusteet: Tasavallan presidentti on hoitanut päätehtävänsä eli ulko- ja turvallisuuspolitiikan hyvin. Tällaista käsitys tukee se, että enemmistö Kokoomuksen, Keskustan, SDP:n ja nyt myös Vihreiden kannattajista kannattaa Niinistöä ohi puolueensa oman ehdokkaan.

Toinen syy Tasavallan presidentin kovalle kannatukselle löytyy haastajista. Tai haastajat on tässä tapauksessa ehkä väärä sana, enemmänkin pitäisi puhua kanssakeskustelijoista. Omissa vaalitilaisuuksissaan kanssakeskustelijat linjaavat vahvasti ja nostavat itselleen tärkeitä teemoja esille. Kuitenkin kaikkien ehdokkaiden kerääntyessä kokoon linjaukset laimenevat ja kanssakeskustelijoista tulee enemmän Tasavallan presidentin peesaajia. Tähän mennessä järjestetyt vaaliväittelyt ovat kulkeneet samaa rataa: keskustellaan leppoisasti ja ehkä jossain kohtaa joku hieman yrittää haastaa Tasavallan presidenttien mutta haastaminen tyrehtyy heti alkuunsa.

Haataisella, Haavistolla ja Vanhasella on kovia vaikeuksia erottua vaalipaneeleissa Tasavallan presidentistä. Heillä kaikilla on erilaiset painotukset teemoissa suhteessa Tasavallan presidenttiin mutta paneelien seuraajille ne eivät avaudu. Poikkeuksen ovat pystyneet tekemään Torvalds selkeästi erilaisella kannalla sotilasliitto Natoon, Kyllönen vastustamalla Euroopan unionin yhteisen puolustuspolitiikan vahvistamista ja Huhtasaari vastustamalla oikeastaan kaikkea mitä muut ehdokkaat tuovat esille.

Toivottavasti tv-tenteissä muut ehdokkaat piristäytyvät ja ryhtyvät oikeasti haastamaan Sauli Niinistöä. Heillä kaikilla olisi myös hyvät teemat käytössään, joilla hakea kansalaistsen tukea. Maaperä olisi otollinen, ainakin kun katsoo MTS:n tuoreinta mielipidetutkimusta jossa kansalaiset kokevat suurimmiksi turvallisuushiksi pakolaiskriisin ja ilmastonmuutoksen kuin perinteiset kovat turvallisuusuhat.

Arvon haastajat, uskaltakaa haastaa. Sillä kukaan ei ole korvaamaton. Sitä ei ollut Kekkonen, eikä sitä ole Niinistö.

]]>
5 http://kokko1987.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246832-onko-niinistosta-tullut-yhta-korvaamaton-kuin-kekkosesta#comments Laura Huhtasaari Pekka Haavisto Presidentinvaalit Sauli Niinistö Tuula Haatainen Thu, 30 Nov 2017 09:55:21 +0000 Jani Kokko http://kokko1987.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246832-onko-niinistosta-tullut-yhta-korvaamaton-kuin-kekkosesta