Balkanin pitkä tie

Kolumni julkaistu Keski-Suomen Viikko-lehdessä 15.9.

Yksi aikakausi Balkanin historiassa päättyi kesällä kun Bosnian teurastaja, Serbiarmeijan komentaja Ratko Mladić pidätettiin ja siirrettiin Haagiin vastaamaan syytteisiin sotarikoksista, kansanmurhasta ja rikoksista ihmisyyttä vastaan. Mladić sai nopeasti lisää seuraa syytettyjen aitioon, sillä kesällä Serbian poliisi pidätti myös Goran Hadžićin, joka oli vuosien 1991–1995 välisenä aikana Kroatiasta irtaantuneen Krajinan Serbitasavallan presidentti ja yksi suurimmista Kroatian sodan sotarikollisista. Hadžićin pidätys käänsi uuden lehden Serbian historiassa, sillä 12 vuotta Jugoslavian hajoamissotien jälkeen Hadžić oli viimeinen kansainvälisen rikostuomioistuimen ICTY:n etsintäkuuluttama sotarikollinen entisen Jugoslavian alueella.

Kylmän sodan päättymisen Euroopassa ennakoitiin helpottavan kansojen välistä yhteisymmärrystä sekä vähentävän jännitteitä. Suurelta osin tämä toteutuikin, mutta Balkanista tuli väkivaltainen poikkeus. Muun Euroopan yhdentyessä Balkanilla nousi esiin nationalismi, joka johti Kroatian, Bosnian ja Kosovon sotiin. Rikoksiin syyllistyivät alueen kaikki kansallisuudet ja kaikkien uskontojen edustajat. Rauhan saavuttamisessa Balkanilla oli Suomella tärkeä rooli, sillä presidentti Martti Ahtisaari johti neuvotteluita Kosovon sodan lopettamisesta Slobodan Miloševićin kanssa. Ahtisaari olikin lopulta se valtiojohtaja jolle Milošević saattoi ”luovuttaa miekkansa” ja antautua kunniallisesti.      

Sotarikollisten jahdin päättyminen antaa Serbialle ja koko alueelle uuden tilaisuuden lähentyä Eurooppaa. Serbian politiikassa vahvasti vaikuttanut nationalismi on vähentynyt huomattavasti 1990-luvulta ja ennen vallassa olleen eliitin suojelijat niin politiikassa kuin armeijassakin ovat siirtyneet syrjään. Tämä on varmasti yksi syy siihen, miksi monet sotarikoksista syytetyt on saatu tuomiolle vasta viimeisten vuosien aikana. Paljon Serbialla on kuitenkin vielä tehtävänä mm. korruption vähentämisessä ja kansalaisten oikeusturvan parantamisessa, ennen kuin maa on kelpoinen Euroopan Unionin jäseneksi.

Sotarikollisten tuomitsemisessa vastuu on siirtynyt Haagiin. Toivottavasti ICTY pystyy viemään jäljellä olevat oikeudenkäynnit nopeasti loppuun. ICTY:n tehottomuudesta johtuen moni syytettynä ollut henkilö on kuollut kesken oikeudenkäynnin niiden kestäessä useita vuosia, tunnetuimpana tapauksena Milošević. Voi vain ihmetellä mikä Haagin tuomioistuimien toiminnassa venyttää oikeudenkäyntejä näin pitkiksi, varsinkin kun todisteita syytettyjen syyllisyydestä ei tarvitse kauaa etsiä ja tuomioistuimilla luulisi olevan tarvittavat resurssit käytettävissä. Vuosiksi venyvät oikeudenkäynnit eivät ole syytettyjen ja rikosten uhrien oikeusturvan kannalta hyväksyttäviä ja ne tekevät paljon vahinkoa kansainvälisen oikeuden uskottavuudelle.