Tulevaisuuden tekijä ja menneisyyden tutkija Päätoiminen tutkija ja osa-aikainen poliitikko

Suomen työllisyys vahvistuu sopimalla eikä repimällä

Julkisten- ja hyvinvointialojen liitto JHL on ollut eilen ja tänään lakossa. Julkisen keskustelun perusteella maailma tuntuu suorastaan romahtavan kun lapset eivät saa koulussa ruokaa. Toivottavasti näiden parin päivän jälkeen kaikkien silmät avautuvat sille, kuinka tärkeätä työtä julkisella puolella tehdään ja tämä näkyy sitten arvostuksessa ja palkkauksessa.

Kunnat ovat täysin syyttömiä nykyiseen työmarkkinakriisiin, mutta kuntapäättäjänä ymmärrän hyvin JHL:n toimintaa. Siinä näkyy hyvin ammattiyhdistysliikkeen solidaarisuus. Vaikka hallituksen irtisanomislakiesitys ei heitä suoraan kosketa, niin solidaarisuus muiden alojen työntekijöitä kohtaan menee nyt kaiken muun edelle. Lakkoaalto näyttää vain laajentuvan loppuviikosta kun monet liitot ovat ilmoittaneet toimenpiteistä. Kansalaisten hyvinvoinnin ja maamme suotuisan talouskasvun kannalta näihin ei ole varaa ja on erittäin toivottavaa, että pääministeri Sipilä (kesk.) palaa sopimisen linjalle repimisen sijaan.

Neuvotteluhalukkuutta hallituksella ei kuitenkaan näytä olevan vaan ay-liikettä on syytetty ulkoparlamentaarisesta vaikuttamisesta ja demokratian halveksunnasta. Suoranaisen limbon on näissä lausunnoissa esittänyt ministeri Sampo Terho (sin.), joka totesi YLE:n Ykkösaamussa, että ay-liike olisi aloittanut rettelöinnin kumminkin jostain. Jos minä olisin Sampo Terho, niin en puhuisi mitään demokratian halveksunnasta johtaessani alle prosentin gallupkannatusta nauttivaa puoluetta. Vieläpä puolueen, joka ei ole kertaakaan edes osallistunut vaaleihin. Onneksi eduskuntavaalit ovat jo puolen vuoden kuluttua ja silloin Sininen tulevaisuus päätyy sinne minne se kuuluukin, eli alaviitteeksi poliittiseen historiaan.

Hallituksen taitamattomuutta

Pääministeri on itse puhunut paljon sopimisen kulttuurista ja lausahdus “Suomea rakennetaan sopimalla, eikä repimällä” oli häneltä usein kuultu lausahdus ainakin viime eduskuntavaalien alla. Todellisuus on kuitenkin toinen, kun katsoo maamme nykytilaa. Hallitus on lisännyt kahtiajakoa uhkauksilla pakkolaeista, julkisen sektorin lomarahojen leikkauksilla, työttömyysturvan heikentämisellä, aktiivimallilla sekä luoja ties millä vielä. Hallituksen työllisyystalkoisiin työntekijät ovat jo osallistuneet täysimääräisesti.

Sipilän hallituksen yhteenottoa AY-liikkeen kanssa on ollut hämmentävää seurata. Hallituksella ei tunnu olevan minkäänlaista työmarkkinaosaamista. Sitoutumattomat asiantuntijat ovat todenneet, ettei irtisanomisen helpottamisella alle 10 hengen yrityksissä ole juurikaan työllisyyttä parantavia vaikutuksia. Kriisi on vielä sitäkin erikoisempi, että hallitus ja erityisesti työministeri Lindström (sin.) eivät edelleenkään ole pystyneet antamaan sellaista esimerkkiä, jossa työntekijän irtisanominen olisi mahdollista uuden lain perusteella mutta ei nykyisellä lainsäädännöllä. Mihin ongelmaan hallituksen irtisanomislaki on ratkaisu?

Nykyisellä lainsäädännöllä työntekijän irtisanominen on Suomessa helppoa kun irtisanomiselle on selkeät perusteet. Kuten viime aikoina on saatu lukea, niin syy potkuille ei edes tarvitse olla kovin kummoinen. Jos työntekijä ei suoriudu tehtävistään tai laiminlyö niitä, on irtisanominen aivan luonnollista. Hallituksen esitys sen sijaan heikentää työntekijöiden työsuhdeturvaa sekä asettaa työntekijät räikeästi epätasa-arvoiseen asemaan yrityksen henkilöstömäärän perusteella. Tätä ei voi hyväksyä vaan kaikilla tulee olla samat säännöt.

Äänekkäimmät kellokkaat eivät edusta tavallisia yrittäjiä

Ymmärrettävästi julkinen keskustelu on kiristynyt äärimmilleen ja molemmat osapuolet ovat syyllistyneet ylilyönteihin. Sympatiani ovat lakkoilevien työntekijöiden puolella mutta en voi hyväksyä sitä, miten yrittäjät on leimattu häikäilemättömiksi työllistäjiksi, jotka antavat potkut pärstäkertoimella. Ei kukaan yrittäjä, ainakaan järkevä sellainen, palkkaa ihmisiä irtisanottaviksi. Olen keskustellut monien pk-yrittäjien kanssa ja he ovat todella harmistuneita heihin lyödystä leimasta. Samalla he ovat kuitenkin pettyneitä Suomen Yrittäjien johtoon sekä äänekkäimpien kellokkaiden kommentteihin, jotka ovat vain lisänneet vastakkainasettelua ja kiristäneet tilannetta ay-liikkeen kanssa. Ainakin minulle tulleen palautteen perusteella yrittäjät eivät ymmärrä miksi heidän kattojärjestönsä on halunnut asettua yhdeksi osapuoleksi hallituksen ja ay-liikkeen väliseen kiistaan.

Tavallisten yrittäjien viesti on ollut selkeä. Irtisanominen ei ole ongelma vaan työntekijöiden palkkaaminen. Tätä käsitystä tukee myös Suomen Yrittäjien tekemä yrittäjäbarometri (kevät 2018), jossa kysyttiin mikä on pahin este työllistämiselle PK-yrityksissä. Vain kuusi prosenttia vastaajista mainitsi irtisanomisen vaikeuden. Sen edelle meni mm. kysynnän epävakaus, työvoiman saatavuus, työn sivukulut sekä moni muu asia. Voidaan siis kysyä miksi hallitus haluaa ajaa itsensä väkisin yhteenottoon työntekijäpuolen kanssa, vaikka edes murskaava enemmistö työnantajista ei kannata irtisanomislakia?

Ratkaisuja irtisanomislain tilalle

Mitä sitten tulisi tehdä työllisyyden parantamiseksi? Onneksi hallituksen esitykselle on muita, huomattavasti parempia vaihtoehtoja. Olisiko tehokkaampaa, että työllistämisen sivukulut kompensoidaan yrittäjille, myönnetään kunnollinen palkkatuki yksinyrittäjälle ensimmäisen työntekijän palkkaamiseen, ALV-velvollisuuden alaraja nostetaan 30.000 euroon sekä vähennetään palkkaukseen liittyvää byrokratiaa. Olisi myös syytä uudistaa perhevapaat vastaamaan 2000-luvun työelämää, vahvistaaksemme naisten työllistymistä, palkkakehitystä sekä eläkkeitä.  

Kustannuksia esitykset luonnollisesti aiheuttavat valtiolle mutta pitkällä aikavälillä pystytään ainakin osoittamaan kattamaan menoja työllisyyden parantumisesta seuranneiden verotulojen kasvun sekä sosiaalikulujen alentumisen myötä. Resursseja olisi myös saatavissa järjestelemällä yritystukia uudelleen. Valtion taloudellisen tutkimuslaitoksen mukaan Suomessa myönnetään vuosittain 1,3 miljardin euron edestä yritystukia ja Verottajan arvioiden mukaan elinkeinoelämään vaikuttavia verotukia noin kuuden miljardin euron  edestä. Näiden miljardien uudelleen järjestelyillä luulisi vapautuvan resursseja työllisyyden vahvistamiseen.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän Kirsiomp kuva
Kirsi Oksiala-Mäki-Petäjä

Klo 17 Ylen uutisia juuri kuunneltuani, ajattelen, että hyvä, jos määräaikaisten sopimusten miettiminen irtisanomislain tilalle kuitenkin loppuu.

Käyttäjän ArvoTammela1 kuva
Arvo Tammela

Jyväskylän työväenyhdistyksen napamies Kokolla on erittäin hyvät suhteet ay-liikkeeseen. Kannustan Kokkoa käyttämään kaiken energiansa siihen, että ay-pomot lopettavat yhteiskunnan repimisen poliittisilla lakoillaan ja mielenilmauksillaan. Eikös demarien suosikki, professoŕi Sixten Korkmankin kehoittanut ottamaan järjen käteen, jolla ilmeisesti tarkoitti ay-pomoja, koska heiltä järki tuntuu kadonneen vallanhaluun.

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Sopimisella siis luodaan satojatuhansia uusia työpaikkoja samalla pienyrittäjiä kurmottaen, jotka ovat vain se ainoa mahdollinen taho, joihin näitä työpaikkoja voitaisiin luoda.

Patatyhmä ajatus olettaen, että maailma on globalisoitunut ja rajat Euroopassa vapaat.

Itse olen vanha yrittäjä sekä Britanniasta, että Suomesta. Suomeen en yritysmielessä koskisi enää edes viiden metrin tikullakaan, mutta Virossa on jotakin vastustamatonta imua vientituotetta valmistavalle pienellekin yritykselle. Numerot paperilla ja työtunnit ansioineen ovat tässä mielessä kielteisiä Suomelle verraten nawpuriimme.

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos

Olen paljolti samaa mieltä monista kohdista, mutta kirjoituksessa oiottiin työnantajien kantoja nyt vailla päätä:

    «pahin este työllistämiselle PK-yrityksissä. Vain kuusi prosenttia vastaajista mainitsi irtisanomisen vaikeuden. ... Voidaan siis kysyä miksi hallitus haluaa ajaa itsensä väkisin yhteenottoon työntekijäpuolen kanssa, vaikka edes murskaava enemmistö työnantajista ei kannata irtisanomislakia?»

Pääteltiinkö tässä nyt "murskaava enemmistö" niistä 94 %:sta, jotka eivät pidä irtisanomisen vaikeutta pahimpana esteenä työllistämiselle?

Eihän nyt se, että ei pidä irtisanomisen vaikeutta pahimpana esteenä tarkoita, että ei pitäisi sitä minkäänlaisena esteenä tai ei kannattaisi hallituksen irtisanomislakia.

Mitä tulee lopussa mainitsemiisi yrittäjyyden esteisiin, ainakin itse olen pitänyt sen aiheuttamaa työttömyysturvan menetystä suurimpana riskinä, erityisesti ansiosidonnaisella päivärahalla. Liikeideasta saa olla aika varma, jotta laittaa toimeentulonsa ja käytännössä kotinsa peliin, jos ei lopulta saa penniäkään palkkaa liiketoiminnasta, eikä myöskään minkäänlaista työttömyysturvaa. Joillain aloilla se onnistuu, jos ainakin jonkinlaiset tulot ovat aika varmoja, toisilla riskit ovat paljon suuremmat. Tämä on tietenkin vaikea ongelma, mutta varmasti esimerkiksi perustulo lieventäisi ongelmaa.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset