Tulevaisuuden tekijä ja menneisyyden tutkija Päätoiminen tutkija ja osa-aikainen poliitikko

Presidenttiehdokkaiden turvallisuuspolitiikkaa YYA-Suomen argumenteilla

Eilen MTV3:n presidentinvaalitentissä nähtiin erittäin aktiivista debattia ehdokkaiden välillä eikä Sauli Niinistön haastajista ollut pulaa. On ehkä hieman valitettavaa, että ehdokkaat ovat "heränneet" vasta nyt kun vaaleihin on enää viikko aikaa mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Tentissä käytiin lävitse laajasti erilaisia kysymyksiä ja itselleni mielenkiintoisin osuus oli keskustelu turvallisuuspolitiikasta. Tuossa keskustelussa ehdokas Nils Torvalds sai hyvin kiteytettyä suomalaisen turvallisuuspolitiikan mielettömyyden:

"Mauno Henrik Koivisto totesi, että YYA-sopimus ole enää voimassa. Jos kuunnellaan näitä muita niin nehän keskustelee tästä ikään kuin YYA-sopimus olisi ainakin heidän korviensa välissä voimassa. [...] Ensin alotetaan siitä mitä Venäjällä ajatellaan, tää on ensimmäinen ajatus, joka tulee näillä päähän. Sitten ryhdytään puhumaan, että EU:sta tulee sotilasliitto, joka ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Sen jälkeen puhutaan, että artikla 42.7 antaisi jotain turvallisuutta, sitä se ei anna."

Kaikkialla mutta ei kuitenkaan missään

Torvaldsin puheenvuoroissa tiivistyy Suomen 2020-luvun turvallisuuspolitiikan moniulotteisuus ja samalla turvallisuuspolitiikkamme paradoksi. Turvallisuuspolitiikka perustuu uskottavaan ja itsenäiseen puolustukseen, tiivistyvään puolustusyhteistyöhön Ruotsin kanssa, Euroopan unionin yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan sekä turvatakuihin ja toimintaan sotilasliitto Naton ulkopuolisena partnerina.

Yleisesti Suomessa poliitikot toistavat tämän rimpsun lausunnoissaan aina kun näyttää siltä, että Suomea ollaan viemässä yhteen sotilasliittoon. Paradoksaalisesti poliitikot haluavat ikäänkuin Suomen olevan mukana kaikkialla mutta käytännössä ei kunnolla missään. Mitä olen keskustellut viime vuosina upseerien kanssa niin puheissa nousee jatkuvasti esille heidän toivottomuutensa edellä kuvatun tilanteen kanssa. Selkeys on hukassa poliitikkojen toiveiden ja tekojen ollessa ristiriidassa.  

Puretaan paradoksi osiin, sillä nämä kaikki seuraavat kliseet tulivat myös esille eilisessä vaalitentissä.

Asevelvollisuusarmeija sekä uskottava ja itsenäinen puolustus edellyttävät merkittäviä panostuksia Suomen puolustusbudjettiin. Ilma- ja merivoimien kaluston modernisointi tulee viemään paljon resursseja mutta lisämäärärahoihin on suhtauduttu nihkeästi. Erityisesti poliittinen vasemmisto on tässä nihkeydessä kunnostautunut. Ruotsin kanssa halutaan tehdä yhteistyötä, mutta on epäselvää halutaanko suoranaista puolustusliittoa vai mitä.

Euroopan unionin turvatakuut Lissabonin sopimuksen perusteella voivat olla mitä tahansa väliltä panssarivaunu ja kuormallinen taateleita. Puolustusyhteistyön tiivistäminen tulee lopulta törmäämään Natoon. Jäsenmailla ei ole halua pystyttää päällekäistä komentorakennetta EU:lle. Naton suhteen olemme rauhankumppanuusohjelmassa, on isäntämääsopimusta sekä yhteisiä sotaharjoituksia. Mutta artikla 5. turvatakuita ei haluta. Niin ja onhan meillä vielä Nato-optio. Millään muulla maalla sitä ei ole eikä Naton päässäkään tunnuta ymmärtävän mitä suomalaiset sillä tarkoittavat. Tiedä ymmärrämmekö itsekään.

Nato sekä ehdokkaat Haatainen, Kyllönen ja Niinistö

Vaalitentissä ehdokas Haatainen totesi "Nils Torvalds on viemässä Suomen Natoon ja puolutusmenot ovat nousemassa 2%:n. Sitä edellyttää Nato." Tämä oli yksi eilisen vaalitentin limboista kun lausuman suhteuttaa laajempaan kontekstiin.  

Varsinaiset kulut jäsenyydestä olisivat hyvin pienet. Sotilasliitto on pienten vuosikulujen organisaatio, vuositasolla menot ovat noin 5 miljardia euroa. Verrattuna Suomen BKT:hen tämä merkitsisi noin 55 miljoonan euron vuosikuluja.

Mitä tulee puolustusbudjetteihin niin Nato on asettanut tavoitteeksi 2% jäsenmaiden BKT:stä. Haataisen argumentoinnissa tämä olisi siis huono asia mikäli Suomi olisi Natossa. Kuitenkin mikäli Suomi haluaa pitää yllä uskottavaa ja itsenäistä puolustusta, tulee 2% osuus suhteessa BKT:hen täyttymään lähitulevaisuudessa. Varsinkin kun puolustusbudjettiin lasketaan materiaali- ja kaluntohankinnat sekä palkka- ja eläkekulut päivittäisten käyttökulujen lisäksi.

Rauhaa kampanjassaan korostanut ehdokas Merja Kyllönen voisi perehtyä Pohjois-Atlantin sopimukseen, jonka alussa todetaan, että sopijapuolet "yhdistävät voimansa yhteisen puolustuksen sekä rauhan ja turvallisuuden säilyttämisen puolesta." Nato on siis rauhanliitto.

Kansalaisten kannalta olisi myös toivottavaa, että Tasavallan presidentti ja jatkokautta hakeva Sauli Niinistö toisi kantansa sotilasliiton suhteen selkeästi esiin. YLE:n vaalikoneessa ehdokas Niinistö ei ole nähnyt tarpeelliseksi vastata kysymykseen pitäisi Suomen hakea Nato-jäsenyyttä. Vaalitenteissa näkemykset jäsenyydestä ovat olleet niin monitulkintaisia etteivät ne taida mahtua edes kuuluisaa Nato-optioon.​

Huolestuttavaa oli kuitenkin vaalitentissä Suomen turvallisuusratkaisujen ulkoistaminen maamme rajojen ulkopuolelle. Liian usein mietitään mitä mieltä Moskovassa tai Tukholmassa ollaa kuin sitä, mikä olisi Suomen kannalta paras ratkaisu. Jos kokonaisturvallisuuden kannalta Nato on hyvä asia niin sitten jäsenyysprosessi kannattaa käynnistää. Jos taas liittoutumattomuus on Suomelle paras ratkaisu niin sitten on syytä panostaa resursseja uskottavaan puolustukseen. Ydinkysymys on se miten parhaiten turvataan Suomen ja suomalaisten turvallisuus? Ulko- ja turvallisuuspoliittiset ratkaisut tulee aina tehdä tämän kysymyksen perusteella.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

8Suosittele

8 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän SeppoLavonen kuva
Seppo Lavonen

En muista lukeneeni tai kuulleeni pitkään aikaan yhdeltäkään demarilta parempaa ja osuvampaa analyysiä Suomen turvallisuuspolitiikasta ja Nato-kysymyksestä. Edellinen taisi olla Lasse Lehtiseltä. Kiitos, Jani Kokko.

SDP:n nykyinen eduskuntaryhmä sen sijaan vaeltaa kokonaisuudessaan ulko- ja turvallisuuspoliittisessa yya-pimeydessä, josta se ei millään näytä pääsevän ulos tähän maailmaan. He näyttävät aktiivisesti unohtaneen senkin, että Nato on hyvin pitkälti eurooppalaisten ja erityisesti pohjoismaalaisten demarien luomus.

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari

Natoon ei liitytä kun tällä hetkellä ei ole tarvetta kun meitä ei mikään uhkaa. Sen sijaan ylläpidetään mahdollisuutta hakea jäsenyyttä, jos tilanne muuttuu uhkaavaksi.

Tämä on kovin epäreilua "vapaamatkustamista" Naton nykyisiä jäseniä kohtaan. Entä jos tällaista epäreilua venkoilijaa ei hyväksyttäisikään jäseneksi jos tilanne muuttuu?

Vaikka meitä ei mikään uhkaa, satsataan kuitenkin miljarditolkulla "uskottavaan puolustukseen". Johdonmukaista olisi, jos säästettäisiin nekin rahat ja tehtäisiin hankinnat vasta sitten jos tilanne muuttuisi uhkaavaksi.

Onneksi kuitenkin omaa puolustusta ylläpidetään varmuuden vuoksi, mutta liian vahvaa puolustuksestamme ei haluta. Naton jäsenyys kun lisäisi puolustuskykyämme monikymmenkertaisesti.

Täydellistä järjen puutetta on jos puolustusliittoon ei liitytä siksi, että ainoa teoreettinen hyökkääjä ei halua meidän liittyvän! Kukaan ei tietenkään kehtaa tunnustaa, että tämä olisi se syy. Roppakaupalla kehitellään ”yleisiä syitä”.

Suomen liittyminen Natoon rikkoisi ”vakauden Itämeren alueella”. Naton jäsenenä Suomen rauhantahtoinen ulkopolitiikka muuttuisi sotaa lietsovaksi. Ystävälliset naapuruussuhteet Venäjän rajanaapurina loppuisivat ja muuttuisimme Norjan kaltaiseksi Venäjän viholliseksi. Puolustusliitossa emme voisi olla ”rauhan asialla”.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset