Tulevaisuuden tekijä ja menneisyyden tutkija Päätoiminen tutkija ja osa-aikainen poliitikko

Vastuullinen media toimisi toisin.

Pitkä viikonloppu valtakunnan rajojen ulkopuolelle piti kiitettävästi uutispimennossa tiedustelukohusta, joka on asettanut vastakkain Helsingin Sanomat ja viranomaiset, sananvapauden ja kansallisen turvallisuuden.

Keskustelu on ollut vilkasta eri medioissa ja mm. tänään Helsingin Sanomat on jatkanut artikkelien julkaisemista Suomen tiedustelusta. Uutisointia seuratessa ei ole voinut olla pohtimatta Helsingin Sanomien tarkoitusperiä? Sanan- ja lehdistönvapaus ei oikeuta kansallista turvallisuutta vaarantavien vuodettujen asiakirjojen julkaisemista. Suomen yhdeltä johtavalta medialta toivoisi enemmän harkintaa.

Artikkelia Viestikokekeskuksen toiminnasta Helsingin Sanomat perusteli kansalaisten oikeudella tietää uuden tiedustelulain valmistelusta ja tiedusteluorganisaatioiden toiminnasta tulevaisuudessa. Kuitenkin he olisivat olisivat kuitenkin voineet esittää kritiikkinsä tiedustelulakia kohtaan keskittymällä itse lakiin. Tiedustelulain vetäminen mukaan Viestikoekeskusta käsittelevään artikkeliin on absurdiyritys peittää ja oikeuttaa kansalliselle turvallisuudelle aiheutettua haittaa. 

Lakiesitykset siviili- ja sotilastiedustelulaiksi on tehty huolellisesti ja mitä niihin olen tutustunut niin tavallisten kansalaisten perusoikeuksien kannalta niissä ei ole juurikaan ole korjaamattomia ongelmia. Oikeastaan vain kohdehenkilön fyysistäseurantaa ja tiedustelussa saatujen tarpeettomien tietojen hävittämistä koskevat kirjaukset vaativat täsmennystä. Kummatkin kysymykset ovat kuitenkin sellaisia, jotka pystytään ratkaisemaan vahvalla parlamentaarisella valvonnalla ja tiedusteluvaltuutetun tehokkaalla toiminnalla

Vahvana kansalaisyhteiskuntana Suomeen on mahdollista luoda tiedustelulainsäädäntö ja tiedusteluorganisaatiot, jotka pitävät huolta kansalaisten yksityisyydenusojasta sekä kansallisesta turvallisuudesta.

Helsingin Sanomien artikkeleista ongelmia tulevaisuudessa?

Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja Kaiuis Niemi on todennut useasti ettei mitään raskauttavaa ei ole päässyt julkisuuteen, joka vaarantaisi esimerkiksi Suomen tiedusteluyhteistyön tai suhteet Venäjän kanssa. Tähän on kuitenkin syytä lisätä perään: ainakaan toistaiseksi. Tiedustelu tunnetusti muodostuu pienistä palasista, joiden pohjalta luodaan kokonaiskuva. Se, että nyt ei ole julkisuudessa julkaistu tietoa, josta olisi haittaa Suomen tiedustelulle, ei tarkoita sitä etteikö tilanne olisi tulevaisuudessa toinen.

Helsingin Sanomien kommentaarissa oikeutettiin toimintaa kansalaisten oikeudella tietää Suomen tiedusteluorganisaation toiminnasta: "Presidentti Niinistö ja osa muista kommentoijista ovat sanoneet, että asiakirjojen paljastuminen voi olla Suomen turvallisuuden kannalta kriittistä. Esimerkiksi niin, että julkaisemalla asiakirjoja HS antaa ulkovalloille tietoa viestikoelaitoksen toiminnasta. Asian voi kääntää myös toisin päin: Tietävätkö ulkovaltojen tiedustelupalvelut viestikoelaitoksesta jo nyt paljon enemmän kuin Suomen kansalaiset? Pitäisikö suomalaisten tietää vähintään saman verran?"

Oikea ja vastuullinen vastaus on, että ei pitäisi. Kansalaisilla ei mitään oikeutta tietää heitä suojelevien tiedusteluorganisaatioiden toiminnasta niin kauan kun ne toimivat perustuslain mukaisesti. Vastuullinen media olisi toiminut toisella tavalla ja pohtinut enemmän vuotajan tai vuotajien tarkoitusperiä. Kukaan ei vuoda julkisuuteen korkeimman turvaluokituksen asiarkirjoja ilman vaikuttimia. Nyt epäilyttää vahvasti ettei Helsingin Sanomien toimittajat ole tehneet perusteellista arviota ennen artikkelin julkaisemista.

Tiedustelupalveluien onnistumiset ovat salaisia ja epäonnistumiset julkisia. Oli sitten kysymys järjestäytyneestä rikollisuudesta, terrorismista tai ulkovaltojen vaikutuspyrkimyksistä, tehokas tiedustelu on eturintamassa. Mikäli se epäonnistuu tai sen toimintaa nakerretaan Helsingin Sanomien tekemällä tavalla, seuraukset ovat vakavia. Sanan- ja lehdistönvapautta ei pidä käyttää keppihevosena oikeuttamaan mitä tahansa toimintaa. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

Aikoinaan sanottiin, että kun muissa maissa valtiolla on armeija, Preussissa armeijalla on valtio. Hesarin näyttää vallanneen sellainen hybris, että se kuvittelee omaavansa niin poliittisen kuin tuomiovallankin, eli olevansa lehti, jolla on valtio

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Jos haluat valtion hyväksymiä uutisia, tilaa Virallinen Lehti. Me muut haluamme lukea kiinnostavista asioista silloinkin, kun näkökulmat eivät mene yksiin kaikkien virkamiesten kanssa.

Käyttäjän emailjuuso kuva
Juha Hämäläinen

Blogijutun sisältö oli ihan muualla kuin asioissa, jotka kiinnostavat kansalaista. Meitä ei kiinnosta miten Viestikoekeskus urkkii muita maita tai näiden kansalaisia tai sotavoimia.

Meitä kiinnostaa samaisen lsitoksen toinen päätehtövä eli urkinta kotimaassa ja suomalaisten kyttääminen.

Laitos, jolle tulee syytesuoja ja laitos, jonka ei tarvitse kertoa toimistaan, ei herätä luottamusta. Vielä vähemmän se, että laitoksessa toimii ulkomaiden kansalaisia samaisen syytesuojan turvaamana.

Suomalaisilla on oikeus tietää tarkalleen millä tavoin ja millä ehdoilla heitä voidaan urkkia. Tällainen puuha on aina johtanut vakaviin väärinkäytöksiin muualla. USA tästä hyvä esimerkki. Ei ole mitään perustetta luottaa vain virkavaltaan tällaisessa asiassa.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Ilmaisut "urkinta" ja "kyttääminen" ovat tyhjänpäiväistä halventamista ja loanheittoa – jos Hesari olisi oikeasti löytänyt lakiehdotuksesta epäkohtia yksityisyyden suojan kannalta, niiden esille nostaminen olisi tottakai palvellut asiallisesti lehdistön yhteiskunnallista tehtävää vapaassa ja avoimessa yhteiskunnassa.

Nyt nähty itsetarkoituksellinen punaleimaporno ja sensaatiohakuinen mahtailu toimituksen omalla mielivallalla julkaista tai olla julkaisematta salassapidettävää aineistoa kokonaan eri aihepiiristä ei liity millään tavoin kansalaisten aseman puolustamiseen eikä parhaan kompromissin hakemiseen mahdollisissa intressien ristiriidoissa.

Jani Kokko osuu blogissaan naulan kantaan.

Toimituksen poiminnat