Tulevaisuuden tekijä ja menneisyyden tutkija Päätoiminen tutkija ja osa-aikainen poliitikko

Itsenäisyyspäivän mietteitä

Minulla oli eilen kunnia olla juhlapuhujana itsenäisyysjuhassa Jyväskylässä. Ilta oli ohjelman ja tarjoilun osalta loistelias, puhumattakaan seurueesta, joka oli kokoontunut yhteen juhlistamaan maamme satavuotiasta taivalta itsenäisenä kansakuntana. 

Loistelias ei kuitenkaan ole sana, jolla voisi kuvata tapahtumia sata vuotta sitten. Pikemmin koruttomuus hallitsi joulukuun 6. päivää vuonna 1917. Tuo päivä ei saanut massiivisia kansajoukkoja kaduille juhlimaan maailmaan syntynyttä kansakuntaa.

Itsenäisyysjulistus oli vain Svinhufvudin senaatin ilmitusasia tuolloiselle eduskunnalle, joka joutui vielä äänestämään asiasta. Äänin 100-88 kaatui sosialidemokraattien tekemän vastaesitys. Itsenäisyysjulistus ei ollut retorisesti ylevä tai lennokas, enemmän vain hallinnollinen julistus. Kuka meistä edes muista mitä maamme itsenäisyysjulistuksessa sanotaan tai millä sanoilla se alkaa?

Tällaista toimintapaa, rauhallisuutta ja koruttomuutta, voidaan kuitenkin pitää suomalaiskansallisena toimintatapana. Mitä sitä nyt turhaan ääntä pitämään ja huutelemaan.

Edes Heimolan taloa, jossa itsenäisyys aikanaan julistettiin, ei katsottu säilyttämisen arvoiseksi vaan 1970-luvun alussa rakennus purettiin kokonaisuudessaan Helsingin ydinkeskustasta. 

Koruttomuudesta huolimatta tuosta joulukuun 6. päivästä 1917 alkoi tarina, jota voidaan kutsua ihmeiden tarinaksi.

*****

Suomen ihmettä pohjusti kuuluminen Venäjän laajaan imperiumiin. Venäläisten valtakausi antoi meille yleiseen ja yhtäläiseen äänioikeuteen perustuvan hallintojärjestelmän, oman valuutan ja postilaitoksen, tulli- ja rajalaitoksen sekä jopa oman olympiajoukkueen. Ainoastaan ulko- ja puolustuspolitiikka oli yhteistä keisarikunnan kanssa.

Näistä lähtökohdista käsin Suomen oli mutkatonta ryhtyä rakentamaan itsenäistä tasavaltaa. Kehitys kuitenkin vaati verisen sisällissodan sekä 1920- ja 30-lukujen poliittisen kuohunnan. Yhtenäisyyttä kuitenkin löytyi ja parlamentaarinen kansanvalta näytti kestävyytensä. Kuvaavaa on, että sisällissodasta ei ollut kulunut edes kymmentä vuotta kun maassa oli demokraattisten vaalien seurauksena valittu sosialidemokraattien vähemmistöhallitus. Valkoista Suomea johti punainen pääministeri.

Loppu onkin sitten historiaa. Suomesta on rakennettu sukupolvien aikana tasa-arvoinen pohjoismainen hyvinvointivaltio. Lähes kaikilla mittareilla Suomi on maailman parhaimpien kansakuntien joukossa. Tämä maa on yksi maailman parhaimmista paikoista syntyä, elää, asua, opiskella, työskennellä ja jopa kuolla. Listaa Suomen saavutuksista voisi jatkaa loputtomiin.

Tämä kehitys on edellyttänyt yhteistyötä ja vastuuta. Nämä periaatteet ovat tuoneet suomalaiset hyvin erilaisista taustoista yhteen rakentamaan yhteistä hyvää. Meillä kaikilla on vastuu itsestämme, läheisistämme ja koko yhteiskunnasta. Yhteiskunta Yhteiskuntamme vahvuus on yksilöiden summassa, siinä miten pidämme toisistamme huolta. Yksin ei meistä kukaan pysty kaikkeen mutta yhdessä ei menestyksellämme ole rajoja. 

Tästä meidän kaikkien yhteisestä vastuusta toisiamme kohtaan puhui aikanaan tänä vuonna edesmennyt presidentti Mauno Koivisto todetessaan " työtä on tehtävä, leipää hankittava. Lämpöä ja valoa saatava ja lapset kasvatettava. Sairaista ja lapsista pidettävä huolta."

Mikäli yhteiskunta ei pysty pelastamaan suurta joukkoa köyhiä, se ei voi suojella harvalukuista joukkoa rikkaita. Mitä enemmän kansalaiset kokevat yhteenkuuluvuuden tunnetta, mitä yhtenäisempi kansakunta on, sitä vakaampi yhteiskuntamme tulee olemaan.

*****

Mutta se historiasta. On syytä katsoa myös tulevaisuuteen.

Itsenäisyyspäivänä keskitytään yleensä siihen mikä on hyvin ja sivuutetaan kaikki muu. Kuitenkin näin satavuotisjuhlan aikana on syytä pohtia millainen tulevaisuutemme kansakuntana tulee olemaan. 

Loistelias menneisyys ei automaattisesti takaa loistavaa tulevaisuutta. Menneisyyden saavutukset eivät säily itsestään, eivätkä ne rakenna kestävää tulevaisuutta. Meillä on ensimmäistä kertaa kasvamassa sukupolvi, jonka taloudellinen ja sosiaalinen asema tulee olemaan heikompi kuin edeltävällä sukupolvella. Siis tulemaan olemaan jos asialle ei tehdä mitään.

Kehityksen suunnan kääntäminen pois epätasa-arvoisesta Suomesta vaatii perusteellista uudistamista niin koulutuksen, sosiaaliturvan sekä talous-, työllisyys- ja veropolitiikan saralla. Meidän täytyy vaatia poliittisilta päättäjiltä enemmän. Enemmän vastuunottoa kaikista kansalaisista ja koko kansakunnasta. Enemmän rohkeutta tehdä vaikeitakin ratkaisuja.

Tänään on jälleen tasavaltamme syntymäpäivä. Nyt olemme kansakuntana taitekohdassa, sata vuotta takana ja seuraavat sata vuotta edessä.  Huomenna olemme kansakuntana taitekohdassa. Se millaiseksi itsenäisyytemme toiset sata vuotta kehittyvät on meidän kaikkien päätettävissä.

Toivottavasti se on monikulttuurinen maa, jossa jokainen kansalainen kokee yhteenkuuluvuutta. Se on maa, jonka asukkaat kokevat sen kodikseen, olivat he sitten täällä syntyneitä tai muualta tulleita.

Se on maa monine kansalaisineen ja monine mielipiteineen. Toivottavasti näiden mielipiteiden ja tekojen tavoite on kuitenkin yhteinen. Nimittäin yhteiskunta, jossa vapaus voittaa alistamisen, humaanius suvaitsemattomuuden ja oikeudenmukaisuus itsekkyyden.

Suomen tarina on ihmeiden tarina. Mutta kuten runoilija Tommy Taberman on sanonut "Ihmeitä ei pidä odotella. Ihmeitä pitää tehdä."

Näillä mietteillä hyvää itsenäisyyspäivää satavuotiaalle Suomelle.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat