*

Tulevaisuuden tekijä ja menneisyyden tutkija Päätoiminen tutkija ja osa-aikainen poliitikko

Presidentinvaalit. Missä on energia, missä on intohimo, missä on haastaminen?

Paasikivi-seuran, Suomen YK-liiton, UKK-seuran ja Ilta-Sanomien järjestämä presidentinvaalitentti ei tarjonnut yllätyksiä. Olisiko kenties johtunut siitä ettei kyseessä edes ollut mikään tentti, puhumattakaan väittelystä, vaan enemmän tuttujen kesken käyty keskustelutuokio kahvikupillisen ääressä? Käynnissä olevien presidentinvaalien jännittävyydestä kertoo jotain se, että vahvasti politiikkaa seuraavana ja siinä mukana olevana henkilönä en edes ollut tietoinen eilisestä vaalitentistä. Pääsin kuitenkin mukaan tentin puolivälissä ja onneksi on tallenne katsottavana. Seuraavassa hajatelmia vaalitentistä sekä ehdokkaiden selviytymisestä.

Ensialkuun toivoisi haastajien lopettavan Sauli Niinistön myötäilyn. Aivan liian monessa vastauksessa ehdokkaat aloittivat "olen samaa mieltä Sauli Niinistön kanssa, että..." Nyt on käynnissä vaalit ja tarkoituksena olisi haastaa nykyinen presidentti. Se ei onnistu olemalla samaa mieltä hänen kanssaan.  

Haastamisen paikkoja eilisessä tentissä olisi ollut tarjolla. Henkilökohtaisesti ihmettelen ettei kukaan ehdokkaista tarttunut Sauli Niinistön syöttöön suursotaharjoituksesta. Puolustusministerin, sanotaan nyt suoraan, sooloilun vähättelyä voidaan pitää turvallisuuspoliittisesta näkökulmasta edesvastuuttomana Tasavallan presidentiltä. Tässä olisi ollut mainio paikka iskeä Sauli Niinistöä eikä kommentoida puolustusministeri Niinistön tekemisiä. Osa ehdokkaista voisi myös lopettaa hallituksen kritisoimisen, koska sillä ei ole mitään tekemistä presidentinvaalien kanssa.

Ehdokkaat

Kansanedustaja Tuula Haatainen (sd.) ja kansanedustaja Pekka Haavisto (vihreät) edustivat vaalitentin asialinjaa. Heillä oli selkeästi faktat sekä numerot hallussa ja mielipiteet selkeitä. Esiintyminen oli kuitenkin varsin tasapaksua eikä heistä ollut Sauli Niinistön haastajiksi. Viime vaaleissa toiselle kierrokselle noussut Haavisto saa nyt petrata runsaasti esiintymistään mikäli haluaa saavuttaa edes  lähimainkaan saman tuloksen kuin viime vaaleissa.  

Vaalitenttien taattu väriläiskä ja retoriikan mestari Matti Vanhanen (kesk.) oli joutunut perumaan osallistumisensa vaalitenttiin sydänoireiden vuoksi. Hänen kohdallaan kampanjointi on jo surullista. Ehdokkaista pisimmän kampanjan tehnyt henkilö saavuttaa vain parin prosenttinkannatuksen ja saa vielä sydänoireet kaupan päälle. Onneksi kuitenkin Keskustan kunniapuheenjohtaja Paavo Väyrynen (ml./kesk./kans./väyrynen/?) on taatusti valmist tuuraamaan Matti Vanhasta Keskustan presidenttiehdokkaana.

Kansanedustaja Laura Huhtasaari (ps.) puolestaan esiintyi yhtä hullulla tyyliillä kuin aikaisemminkin. Suusta ei päässyt sentään niin pahoja sammakoita kuin edellisessä tentissä mutta asiantuntemuksen osalta hän oli ehdokkaista eniten pihalla. Pisteet hänelle voidaan antaa Sauli Niinistön haastamisesta kysymyksellä onko Vladimir Putin uhkaillut Suomea, mikäli Suomi hakisi jäsenyyttä NATO:ssa. Limbona hänen suorituksessaan voidaan pitää toteamusta, miten hänen hallintomallissaan "eduskunta nauttii presidentin luottamusta." Tällä lauseella hän meni ohi jopa Kekkosesta, jolle  aikanaan riitti se että hallitus nauttii presidentin luottamusta. Eduskunnalla ei ollut sitten niin väliä.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistön (vy./kok./kd.) annettiin pitaa yksinäisiä monologeja muita ehdokkaita enemmän. Eikö eilisen pitänyt olla vaalitentti eikä seminaari? Sauli Niinistön keskeisin ongelma näkyi jälleen ilmaisussa. Hänen varsinnaissuomalainen puhetyyli yhdistettynä kin-päätteiden ylitsevuotavaan viljelyyn teki sanoman ymmärtämisestä hyvin haasteellista. Etten sanoisi jopa mahdotonta. Toki hänen kannatusluvuillaan näyttää olevan aivan sama mitä hän sanoo tai jättää sanomatta. Kiinan, Venäjän ja Yhdysvaltain presidenttien tapaamiset ja niistä muistuttamiset riittävät kansalaisten silmissä ykköspaikkaan.

Europarlamentaarikot olivat eilisen vaalitentin piristyksiä. Merja Kyllösen (vas.) suorat vastaukset ja nokkelat retoriset heitot tekivät hänen esiintymisestään mielenkiintoista seurattavaa. Hänellä oli myös muista ehdokkaista poiketen selkeä linja, mitä tulee esim. Euroopan unionin puolutsusyhteistyön tiivistämiseen ja ns. kovaan turvallisuuteen. Nils Torvalds (rkp.) erottautui selkeästi muista ehdokkaista kannattamalla NATO jäsenyyttä. Suorat puheet puolustusministeri Niinistön potkuista antoivat kuvan vahvasta johtajuudesta. Kyllösen tavoin myös Torvaldsin retoriikkaa on mielenkiintoista seurata, hänen puheensa on valtiomiesmäistä mutta siinä on samalla kansainomaista nokkeluutta. Lisäksi jälleen jaloissa olleet pirteät sukat ansaitsevat lisäpisteet.

Kehitysehdotukset

Jotta tylsien vaaliväittelyiden tilalle saataisiin kiinnostavuutta niin presidenttiväittelyihin voitaisiin ottaa mallia Yhdysvalloista muutamassa asiassa.

Ensinnäkin väittelyä olisi hyvä olla vetämässä ammattitaitoinen toimittaja. Eilen Iltasanomien Timo Haapala ei sitä edustanut. Haapalan naljailut Haataiselle ja muutamalle muulle ehdokkaalle sekä tivaamiset Torvaldsin menneisyydestä SKP:n jäsenenä edustivat suurta tyylittömyyttä. Lisäksi selkeä puolueellisuus yhtä ehdokasta kohtaan aiheutti myötähäpeää. Haapalan tuki Sauli Niinistölle tuli jo heti alussa esille hänen esitellessään ehdokkaat. Muiden ehdokkaiden kohdalla riitti vain etu- ja sukunimen mainitseminen mutta Niinistön kohdalla Haapala muisti mainita "Tasavallan presidentti Sauli Niinistö."

Toinen kehitysidea olisi ehdokkaiden seisottaminen puhujaständin takana amerikkalaiseen malliin. Eilisessä ja sitä edellisessä EVA:n tentissä nähty "röhnöttäminen" nojatuolissa tekee keskustelusta visuaalisesti pitkäveteistä. Ehdokkaiden kestävyys testataan vasta todella kun heidät laitetaan seisomaan ja pitämään yllä ryhtinsä 1,5 tunnin ajan.   

Jokaisen ehdokkaan puheenvuorojen kellottaminen toisi tasapuolisuutta keskusteluun. Ehdokkaiden olisi pakko tiivistää ja selkeyttää sanomaansa, eivätkä he voisi sortua pitkiin monologeihin kellon raksuttaessa. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (21 kommenttia)

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

"Sauli Niinistön (vy./kok./kd.) annettiin pitaa yksinäisiä monologeja muita ehdokkaita enemmän. Eikö eilisen pitänyt olla vaalitentti eikä seminaari? Sauli Niinistön keskeisin ongelma näkyi jälleen ilmaisussa. Hänen varsinnaissuomalainen puhetyyli yhdistettynä kin-päätteiden ylitsevuotavaan viljelyyn teki sanoman ymmärtämisestä hyvin haasteellista. Etten sanoisi jopa mahdotonta. Toki hänen kannatusluvuillaan näyttää olevan aivan sama mitä hän sanoo tai jättää sanomatta. Kiinan, Venäjän ja Yhdysvaltain presidenttien tapaamiset ja niistä muistuttamiset riittävät kansalaisten silmissä ykköspaikkaan".

Varsin osuvasti tiivistetty! Kiitos siitä.

Käyttäjän emailjuuso kuva
Juha Hämäläinen

Meillä on poliittinen järjestelmä, joka tehokkaasti estää pätevien ehdokkaiden asettamisen tärkeisiin tehtäviin. Ehdokkailla ei henkilökohtaisia ominaisuuksia tehtäviin, joihin hakevat. Yleisin puute on älyllinen kapasiteetti ja kyky itsenäiseen ajatteluun. Puhetta tulee, muttei tekoja ja ideoita tai teräviä näkemyksiä.

Myös kokemus Suomen tai Brysselin ulkopuolisesta maailmasta ja yritysmaailmasta puuttuu useimmilta.

Käyttäjän kokko1987 kuva
Jani Kokko

Edellinen ehdokas jolla oli kokemusta politiikan ulkopuolisesta maailmasta taisi olla valitsijayhdistyksen Arto Lahti vuoden 2006 vaaleissa. Ei olisi ollenkaan huono presidenttiydelle ja vaalikeskusteluille jos ehdokkaaksi tulisi henkilö elinkeinoelämän tai vaikka kultuurin saralta.

Käyttäjän PetriHirvimki kuva
Petri Hirvimäki

Aivan. Ja vaikkapa sellainen presidenttiehdokas, joka ei ole suomisysteemin nykyisten pelisääntöjen opettelua koskaan pitänyt kaikkein tärkeimpänä asiana. Sellainen joka omasta kokemuksestaan tietää että koko peli on väärä, tehoton, latistava ja luovuuden tappava.

Olikohan sellaisia ehdokkaita montakin eilisessä keskustelussa?

www.petrihirvimaki.com

(Eduskuntavaalit 2019 - www.nukkuvat.fi )

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

"Tasavallan presidentti Sauli Niinistön (vy./kok./kd.) annettiin pitaa yksinäisiä monologeja muita ehdokkaita enemmän."

Taisi johtua siitä että Niinistölle esitettiin eniten kysymyksiä, jotkut ehdokkaat useita samassa puheenvuorossaan, ja Niinistö vastasi niihin.

Tässä iltapäivälehtien arvostelut:

IL:n Leijonat ja Lampaat: Niinistö jälleen omassa luokassaan - haastajat vaisuja

http://www.iltalehti.fi/politiikka/201711132200530...

IS-raati arvioi presidenttiehdokkaiden vaalitentin – ”Pihalla kuin lumiukko lentävässä lautasessa”

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005448060.html

Käyttäjän kokko1987 kuva
Jani Kokko

Ei niihin moniin kysymyksiin silti tarvitse vastata pitkillä monologeilla. Toki ääneen ajattelu tuntuu olevan tyypillistä varsinaissuomalaisille presidenteille, case Mauno Koivisto.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Totta, Koivistokin ajatteli mitä sanoi.

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

Moni näyttää pitävän presidentinvaaleja jonkinlaisena viihdenumerona, jossa pitää haastaa ja polemisoida ja muuta sellaista. Tuo on kuitenkin toisasarvoinen asia. Vaalien tarkoitus on saada maalle valituksi mahdollisimman pätevä presidentti, ei esimerkiksi näyttelijää, joka näyttää mahdollisimman hyvältä presidentin roolissa. Ymmärrän hyvin toimittajien innon ja kiinnostuksen noista vaalitenteistä, sillä ne tuovat leipää heidän pöytäänsä. Näin äänestäjän päätöksenteon näkökulmasta muutaman viimevuoden käytännön toiminnan painoarvo on kuitenkin aivan toista luokkaa.

Käyttäjän Luakso kuva
Anton Laakso

Itse ainakin olen ollut tyytyväinen näihin pariin tenttiin enkä kaipaa vaaleihin mitään väkisin väännettyä vastakkainasettelua ja väittelyä. Sitä on Suomessa ja varsinkin politiikassa ihan liikaa jo muutenkin. Eri asia sitten jos on oikeasti erimielisyyksiä, mutta silloinkin niistä pitäisi keskustella asiallisesti ja aidosti. Varsinkaan Yhdysvalloista ei pahemmin kannata ottaa mallia. Viimeisimmät presidentin vaalit osoittivat hienosti, mihin se johtaa, kun presidentinvaaleissa korostuvat viihteellisyysarvot.

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen

Ei nyt väkisin yritettäisi tehdä näistä seuraavista presidentinvaaleista niin suurta numeroa.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Joo, kyllä tuollainen 60% Niinistölle riittäisi minunkin mielestäni...

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

Kuvitellaanpa, että Ruotsissa valittaisiin kuningas joka 6. vuosi vaaleilla, ja kuninkaan toimikaudet olisi rajoitettu kahteen... (haukotus)

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen

Missä sitten pitäisi olla - onko vaaleilla merkitystä johonkin?

Käyttäjän ToniRintala kuva
Toni Rintala

Eli kun uutisoidaan hallituksen nauttivan eduskunnan luottamuksesta, se on hyvin sanottu.
Mutta jos sanoo (toivovansa) eduskunnan nauttivan presidentin luottamuksesta, on se naurettavaa?

Eikös se ole varsin toivottava tilanne?

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Itse nautin taiteesta ja luonnosta, joskus hyvässä seurassa luottamuksestakin.

Parlamentarismi merkitsee sitä (ja, muuten, v a i n sitä), että hallituksen tulee nauttia eduskunnan luottamusta. Oikein kehittyneessä parlamentarismissa presidentti laskettaisiin tässäkin asiassa hallitukseen kuuluvaksi, mutta kyllä tämä ranskalais-suomalainenkin tapa menettelee. Eduskunnan ei täälläkään tarvitse kysyä presidentiltä mitään.

Kukaan ei ole eduskunnan yläpuolella, ei missään asiassa, ei koskaan.

Käyttäjän ToniRintala kuva
Toni Rintala

Eihän tuo poissulje Huhtasaaren toivomusta luottamuksesta. Ei luottamuksen esittäminen ole yläpuolelle kiipeämistä.

Se, että jotain vaaditaan, on eri asia. Hallituksen vaaditaan nauttivan eduskunnan luottamuksesta. Muutoin se vaaditaan hajotettavaksi.

Presidentti voi antaa luottamuksen myös eduskunnalle, mutta ei se sinänsä kerro muusta kuin hyvästä yhteistyöhengestä. Se luottamus kuitenkin on ihan hyvä asia, onhan?

Miksi se on naurettavaa?

Luottamuksesta puhutaan usein sopimuksissa, maiden välillä tai työelämässä. Miksi sitä ei voi politiikassa esittää?

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela Vastaus kommenttiin #16

Kenenkään ei tarvitse nauttia eduskunnan luottamuksesta, mutta hallituksen pitää nauttia eduskunnan luottamusta.

Käyttäjän ToniRintala kuva
Toni Rintala Vastaus kommenttiin #17

Sanonta "nauttia X:n luottamusta" on mielestäni sama kuin "nauttia X:n luottamuksesta".

Korjaa, jos olen väärässä, niin opin taas uutta. Ehkä en vaan ymmärrä oikein.

Tieteen termipankki kertoo: "Tiedonantomenettelyn lopussa eduskunta äänestää hallituksen luottamuksesta".
- Eli äänestys luottamuksesta, eli nauttiiko hallitus luottamuksesta/luottamusta vaiko ei.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela Vastaus kommenttiin #18

Aika harva niistä, jotka nauttivat metyylialkoholia, nauttii metyylialkoholista. Huomaa myös kongruenssi.

Käyttäjän ToniRintala kuva
Toni Rintala Vastaus kommenttiin #19

Joo, mietin myös tuota. Minäkin nautin juomaa ja usein myös nautin juomasta, mutta ne on nauttimisen kautta eri asioita.
Eli juomaa voi nauttia vaikka ei nauti siitä juomasta. Nauttimisella kun on monta merkitystä ja aina ei tietysti kuulija voi tietää mitä sanoja nauttimisella tarkoitetaan.
Eli hallitus nauttii luottamusta, vaikka ei aina haluaisi. Mutta jos hallitus nauttii luottamuksesta, se olisi parempi tilanne, koska silloin hallitus myös tykkää siitä luottamuksesta.

Käyttäjän JouniSuninen1 kuva
Jouni Suninen

Minulle jokseenkin sama miten ehdokas pärjää tällaisissa tenteissä. Presidentiksi valittu kasvaa virkaansa kyllä. Aion äänestää ehdokasta joka jakaa käsitykseni siitä, mihin suuntaan suomalaista yhteiskuntaa on hänen presidenttikaudellaan kehitettävä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset