Suurin uhka demokratialle on demokratia itse
Saksan eilisissä parlamenttivaaleissa toistui sama ilmiö kuin kuluvan vuoden muissakin vaaleissa Euroopassa. Hallitusvastuussa olevat oikeistopuolueet menettävät kannatusta, sosialidemokraatit kärsivät tappion riippumatta siitä ovatko he hallituksessa tai oppositiossa ja parlamentin ulkopuoliset voimat nousevat parlamenttiin.
Saksassa ulkopuoliset voimat eivät kuitenkaan tarkoittaneet esimerkiksi Ranskan presidentti Macronin kaltaisia edistyksellisiä voimia vaan äärioikeistolaisen Vaihtoehto Saksalle (AfD) – puolueen nousua ensimmäistä kertaa parlamenttiin. Oheinen kannatusjakauma on saanut jo monet haukkomaan henkeään ympäri Eurooppaa:
CDU 33,2% (-8,4%yksikköä)
SPD 20,4% (-5,2%yksikköä)
AfD 13,0% (+8,2%yksikköä)
FDP 10,7% (+5,9%yksikköä)
Linke 9,1% (+0,6%yksikköä)
Grünen 9,0% (+0,5%yksikköä)
Edes Saksan sanalla sanoen monimutkainen vaalijärjestelmä ei onnistunut estämään äärioikeiston nousua poliittisen päätöksenteon ytimeen. Vastaavaa kannatusta äärioikeistolaiselle puolueelle Saksan parlamentissa saa etsiä vuoden 1930 valtiopäivävaaleista, jolloin NSDAP sai 18,3 prosenttia äänistä ja 95 lisäpaikkaa. Tuolloin yksi merkittävä syy äärioikeiston nousulle oli Suuren laman puhkeaminen vuonna 1929 ja siitä seurannut maailmanlaajuinen talouskriisi.
Nyt talous ei kuitenkaan ole ainoa selittävä tekijä äärioikeiston nousulle Saksassa. Jos sitä käytettäisiin pelkkänä mittarina niin vaalituloksen pitäisi olla aivan päinvastainen, Saksan talous on nimittäin vahvassa kasvussa (BKT +1,9% vuonna 2016) ja työttömyys on painunut alle neljän prosentin. Myöskään Merkelin maahanmuutto- ja Eurooppa-politiikka eivät ratkaisseet vaaleja.
Kysymys vaikuttaa nyt olevan enemmän tiettyjen kansalaisten henkisestä tunteesta yhteiskuntaa kohtaan. AfD veti äänestäjiä itselleen kaikilta puolueilta: enten CDU:lta noin miljoona ja SPD:ltä puoli miljoonaa. Merkittävä osa AfD:n äänestäjistä tuntee osattomuutta ja toivottomuutta tulevaisuutta kohtaan. Perinteisillä puolueilla ei nähdä olevan kykyä tai rohkeutta tuoda näille kansalaisille uskoa ja luottamusta tulevaisuutta kohtaan. Toivottomuus on selkeästi nähtävissä AfD:n vahvana kannatuksena entisen Itä-Saksan alueella, jossa taloudelliset ja sosiaaliset ongelmat ovat huomattavasti suuremmat kuin lännessä. Melkein 30 vuotta Saksojen jälleenyhdistymisen jälkeen alueen väestö kokee edelleen olevansa toisen luokan kansalaisia. Tässä suhteessa olisi väärin leimata kaikki puolueen äänestäjät rasisteiksi ja uhkatekijäksi demokratialle.
Äärioikeiston noususta Saksan parlamenttiin on jo keritty piirtämään monenlaisia uhkakuvia. Eikä toisaalta mikään ihme sillä nousihan aikanaan myös Adolf Hitler valtaan Saksassa demokraattisten vaalien kautta. On kuitenkin hyvä muistaa, että Saksa vuonna 2017 ei ole Weimarin tasavalta. Hävityn sodan seurauksena vahva kansakunta oli voittajien taholta painettu alas. Massiivinen työttömyys ja talouskriisi yhdistettynä yhteiskunnallisiin väkivaltaisuuksiin loi kansalaisten mielissä tyhjiön, jonka kansallissosialismia täytti.
Nykyinen Saksa on tasa-arvoinen ja vahva demokratia, jossa instituutiot toimivat ja ne ovat juurtuneet osaksi saksalaista yhteiskuntaa. Aivan kuten Donald Trump Yhdysvalloissa ei pysty neljässä vuodessa tuhoamaan yli 200-vuotista demokratiaperinnettä tasavaltalaisesta hallinnosta, niin ei myöskään AfD pysty Saksassa tuhoamaan toisen maailmansodan jälkeen rakennettua demokratiaa.
Demokraattisenprosessin pitää kuitenkin antaa toteutua. Äärioikeistolaisia ja -vasemmistolaisia populisteja ei voiteta eristämällä. On toivottavaa ettei Saksassa tehdä AfD:n kansa samaa virhettä kuin länsinaapurissamme Ruotsidemokraattien kanssa eli eristetä parlamentaarisen toiminnan ulkopuolelle. Se ainoastaan vahvistaa heidän retoriikkaa ja politiikkaa kansalaisia kohtaan. Ainoa keino äärimielisten populistien voittamiseksi on sallia heidän toiminta demokratian puitteissa ja voittaa heidät osoittamalla kansalaisille muiden poliittisten voimien ajaman politiikan paremmuuden suhteessa populisteihin. Tämä pystytään tekemään ainoastaan konkreettisen tulevaisuusvision kautta.
Olisiko tilanne tämä vailla vuosia jatkunutta ”äärioikeiston” alentamista ja rasismi-huutoja?
Ilmoita asiaton viesti
”Saksassa ulkopuoliset voimat eivät kuitenkaan tarkoittaneet esimerkiksi Ranskan presidentti Macronin kaltaisia edistyksellisiä voimia vaan äärioikeistolaisen Vaihtoehto Saksalle (AfD) – puolueen nousua ensimmäistä kertaa parlamenttiin. ”
Nykyinen ”äärioikeisto” on todellisuudessa tämän päivän Euroopan edistyksellisin poliittinen voima. Muut poliittiset suunnat puolueineen ovat juuttuneet kaoottiseen monikulttuurisuuteen, joka ajaa Eurooppaa alas kiihtyvää vauhtia.
Ilmoita asiaton viesti
Miten jaksavat Euroopan keskeiset arvot ja asenteet – demokratia, vapaus, ihmisoikeudet, yhdenvertaisuus, solidaarisuus, yksilöllisyyden kunnioitus, myönteinen elämänymmärrys ja terve skeptisyys, ovatko ne muuttuneet itsensä vastakohdiksi tai irvikuviksi?
Keskustelu on rakentanut Eurooppaa Platonista lähtien. Ehkä se on nyt näennäiskeskustelua. Dialogin osapuolet käyvät kukin loputonta monologia.
Jokaisella on mielipide ja oikeus ilmaista se.
Harvalla on tietoa. Kenelläkään ei ole velvollisuutta kuunnella tiedemiehiä. Yhdelläkään ei ole pakkoa dialogiin.
Ilmoita asiaton viesti
Sosiaalidemokraatin itku on musiikkia monien korville.
”Saksassa ulkopuoliset voimat eivät kuitenkaan tarkoittaneet esimerkiksi Ranskan presidentti Macronin kaltaisia edistyksellisiä voimia vaan äärioikeistolaisen Vaihtoehto Saksalle (AfD)”
Sosiaalidemokraateille kelpaa oikeistolainen Macron, joka on ajaa ammattiyhdistysliikkeiden vastaisia ja työntekijöiden lakeja Ranskassa. Syy demareiden ay-vastaisuuden sietämiselle lienee Macronin federalismi ja pelko siitä, että vasemmistoäänestäjät siirtyisivät muihin vasemmistopuolueisiin esimerkiksi kuten juuri AfD:n äänestäjiksi Saksassa.
http://www.independent.co.uk/news/world/europe/mac…
Ilmoita asiaton viesti
Blogin olen kyllä kirjoittanut tutkijana enkä sosialidemokraattisena poliitikkona.
Se täytyy sanoa, että Macronin ammattiyhdistysliikkeen vastainen politiikka ei välttämättä ole Ranskaslle kokonaisena kansankuntana huono asia. Kuten ei olisi Suomessakaan. Nyt pitäviksi Euroopassa katsoa tulevaisuuteen ja kyllä ay-liike, osaltaan etujärjestötaustasta johtuen, katsoo menneisyyteen ja keskittyy puolustamaan saavutettuja etuja. Lipposen aikaa Suomessa ikävä jolloin ei liikaa kummarreltu Hakaniemen suuntaan.
Ilmoita asiaton viesti
Jälleen kerran hyvää tekstiä. Ilmeisesti olet samoilla linjoilla kanssani siitä, että eivät puolueet ole itseisarvo. Niiden on ansaittava oma olemassaolonsa aina uudestaan ja uudestaan. Elleivät ne siihen kykene, tilalle on astuttava niiden, jotka ovat uudistuskykyisiä.
Otsikosta pätee myös kääntöpuoli. Demokratian suurin voima on demokratia itse. Sillä on kyky hakea tasapainotila, joskus vaikka sitten virheidenkin kautta.
Ilmoita asiaton viesti
Puolueet eivät luonnollisesti ole itseisarvo vaan kansalaiset hakevat tarvittaessa vaikuttamiskeinoit muualta mikäli puolue/puolueet eivät miellytä. Tämähän nyt tapahtui juuri Ranskassa.
Ilmoita asiaton viesti
Eristäminen on hankala juttu, Saksassa tämä Afd varmasti ei edes halua hallitukseen, hallituksessahan pitää tehdä kompromisseja, ja miten tämä puolue voisi siellä toimia, kun tavoitteena on Merkelin syräyttäminen, joka kuitenkin on vaalien suurimman puolueen puheenjohtaja.
Katsotaanko se sitten eristämiseksi, jos mistään kysymyksestä ei löydy yksimielisyyttä, ei se sitä mielestäni ole, ei kai Merkelinkään pidä luopua omista arvoistaan, eihän niin te vastapuolikaan.
Harvalla puolueella on niin jyrkkiä mielipiteitä kuin nyt afd:llä, joten ei siitä neuvotteluista mitään tulisi, muiden puolueiden kanssa löytyy varmasti jonkinlainen keskitie.
Mitä sitten jos afd olisikin tuon 33% kokoinen, olisiko silloinkin kyseessä eristäminen, kun eivät he yksin voi hallitusta muodostaa, jos kannat olisivat vieläkin yhtä jyrkät.
Frauke Petry lähti pois puolueen toiminnasta, koska hänen tavoitteensa oli tehdä puolueesta yhteistyökykyinen ja kuitenkin EU-vastainen, tämä ei nyt onnistunut, ja afd:n linja on nyt mikä on.
Silloin jos tällainen puolue menee hallitukseen, osa kannattajista pitää sitä heti takinkääntönä, persut ovat tästä hyvä esimerkki, jos ei yhteistyöhön kykene, ja toiminta on muille sopimatonta, niin silloin on asema oleva ikuinen oppositio, se ei ole eristämistä, vaan normaali seuraus omasta politiikasta.
Ainoa vaihtoehto näillä afd:llä, persuilla ja muilla maahanmuuttovastaisilla on saada vaaleissa yli 50% kannatus, melko naurettava ajatus, joten meteli ja oppositiotaival jatkuu joka maassa.
Ilmoita asiaton viesti
Ainakin AfD:n toisella puheenjohtajalla Frauke Petryllä on halua tehdä puolueesta salonkikelpoinen. Hänellä vaikuttaa olevan aitoa halua työskentelyyn hallituksessa ja siksi suitsinut äärimielipiteitä. Tässä suhteessa hänet on tyrmätty ja nythän hän on ilmoittanut ettei tule liittymään AfD:n parlamenttiryhmään.
Ilmoita asiaton viesti
”…parlamentin ulkopuoliset voimat nousevat parlamenttiin.” Missä näin pääsee tapahtumaan?
Hitler ei nimenomaan noussut valtaan demokraattisten vaalien kautta, vaan vallankaappauksella, josta natsit itse käyttivät nimitystä Machtergreifung ja Machtübernahme.
Valtakunnanpresidentti Paul von Beneckendorff und von Hindenburg nimitti Franz von Papenin tilalle kenraali Kurt von Schleicherin, joka pyrki muodostamaan enemmistöhallituksen muun muassa kristillisten, sosiaalidemokraattien ja Gregor Strasserin kansallissosialistisen työväenpuolueen kanssa. Strasser keiltäytyi ja erosi puolueesta. Hindenburg nimitti Hitlerin valtakunnankansleriksi ja Hitler sai laajat valtaoikeudet toimilleen. NSDAP sai vaaleissa vain 107 paikkaa, eli ei enemmistöä. Strasser teloitettiin”pitkien puukkojen yön” jälkeen 1934.
Ilmoita asiaton viesti
Olutvallankaappausyrityksen Hitler ja NSDAP nimenomaisesti siirtyi pyrkimään valtaan demokraattisten vaalien kuin vallankaappauksen kautta. Sittenhän puolue onnistui 1930-luvun vaaleissa saamaan kansalaisilta riittävän tuen keikkaukttaakseen koko järjestelmän ja Hitlerin nousemaan valtakunnankasleriksi.
Ilmoita asiaton viesti
Hitler 1925: ”If out-voting them takes longer than out-shooting them, at least the result would be guaranteed by their own constitution…Any lawful process is slow…Sooner or later we shall have a majority — and after that, Germany.” Bullock, Hitler, p. 130.
Weimarin perustuslakiin sisältyi mahdollisuus säätää valtalaki, jonka nojalla Hitlerille annettiin lähes diktaattorin valtuudet neljäksi vuodeksi. SA tuki ulkoparlaamentaarisin keinoin vallankaappausta. Siis sitä vallankaappausta, jota natsit itse kutsuivat vallankaappaukseksi.
Mielestäni on väärin sanoa, että Hitler tuli valtaan demokraattisin keinoin. Jopa 1930 vaalien lopputulos olisi saattanut olla hyvinkin erilainen ilman SA:ta (ja tietenkin kommunistien samanaikaista ja samantapaista toimintaa).
Ilmoita asiaton viesti
”Suurin uhka demokratialle on demokratia itse”
Vähän väärinkäsittämällä tuosta saisi ajatuksen demokratian poistamisesta demokratian suojelemiseksi (-;
”Ainoa keino äärimielisten populistien voittamiseksi on sallia heidän toiminta demokratian puitteissa ja voittaa heidät osoittamalla kansalaisille muiden poliittisten voimien ajaman politiikan paremmuuden suhteessa populisteihin.”
Samaa mieltä olen sillä lisäyksellä, että valtaapitävien populistittomien puolueiden kannattaisi järjestellä kansalaisten elämänolosuhteita niin, ettei populistinen propaganda pure. Työ ja toivo valoisammata tulevaisuudesta auttanee paljon. Kurjistuminnen on pahaksi, vaikka se koskisi keskiluokkaa, eikä köyhälistöä.
Ilmoita asiaton viesti
”Ainoa keino äärimielisten populistien voittamiseksi on sallia heidän toiminta demokratian puitteissa ja voittaa heidät osoittamalla kansalaisille muiden poliittisten voimien ajaman politiikan paremmuuden suhteessa populisteihin.”
Täsmälleen samaa pitäisi tehdä sananvapaudenkin kanssa. Sen tukahduttaminen eri Euroopan maissa on kasvattanut äärioikeiston kannatusta.
Ilmoita asiaton viesti
”Demokraattisenprosessin pitää kuitenkin antaa toteutua. Äärioikeistolaisia ja -vasemmistolaisia populisteja ei voiteta eristämällä. On toivottavaa ettei Saksassa tehdä AfD:n kansa samaa virhettä kuin länsinaapurissamme Ruotsidemokraattien kanssa eli eristetä parlamentaarisen toiminnan ulkopuolelle.”
Jos Ruotsin toiminta Sverigedemokraterna-puoluetta kohtaan ei siis ole suositeltavaa, piäisikö AfD ottaa hallitukseen niin kuin eräs pölkkypäinen Juha Sipilä teki?
Demarien katastrofaalisen vaalimenestyksen perussyy Saksassa ja Suomessa on se, että puolueet erehtivät hanslankareiksi pääomapuolueiden hallituksiin.
http://timouotila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243424…
Ilmoita asiaton viesti
Jani kirjoitat nyt kuten muotia on ollut pitkään, ymmärtämättä mitä Euroopassa ja Saksassa tapahtuu. Et voikaan olla perillä asioista tarkkailemalla tapahtumia Suomesta käsin.
Ensinnäkin Merkelin suosio hiipuu juuri tarkalleen hänen siirtolaispolitiikkansa takia. Saksalainen on viisaampi kuin me Suomessa. Hän ymmärtää, että massamuutto on vasta aluillaan Lähi-idästä, Afrikasta ja Aasiasta. Muuttovirrat on tukittava ajoissa. Tässä ei kyse mistään moraalista vaan pragmaattisesta itsesuojelusta.
Vihreät ja vasemmisto ovat täysin pihalla muutonhallinnan tärkeydestä johtuen naiviudesta. Me emme Euroopassa ole velvoitettuja ratkomaan ylikansoitettujen holtittomasti johdettujen kansakuntien ongelmia ottamalla vastaan massoittain pakolaisia millään perusteella. Heidän on opittava hoitamaan asioitaan vastuullisesti itse.
Me olemme Euroopassa nykyisessä tilassamme vuosisatoja kestäneen kamppailun tuloksena. Tähän saavutukseen ei ole mitään oikotietä.
Nyt Merkelin kaltaiset henkilöt ovat valmiita tuhoamaan Euroopan typerällä avointen ovien polutiikalla. Saksalaiset eivät enää tätä niele. Erityisesti yrityspiireissä on jo pitkään käännytty Merkeliä vastaan. Merkelin sekoilun kustantaa Saksan mahtava vientiteollisuus. Sen tuotoista on poliitikkojen ollut helppoa leikkiä joulupukkia vuodesta toiseen.
Kun Saksaa katsoo sisältäpäin on maa aivan erinäköinen kuin minä se täältä nähdään. Ihmiset ovat kovan työpaineen alla ja harrastavat itsekuria elämässään, jota suomalainen demari tai viherpiipertäjä ei ole nähnytkään. Monella saksalaisella duunarilla on kova työ tienata se minkä siirtolaiset saavat mitään tekemättä luukulta.
Saksalaisten perusduunareiden palkat ovat pienet ja tuottavuus suuri sekä työmoraali korkea Suomeen verrattuna. Tällä on saatu työllisyys pidettyä hyvänä. Toisaalta työttömäksi jääneitä painostetaan, määräillään ja uhkaillaan aivan eri teholla kuin Suomessa. Velttoilua on vaikea kauan harrastaa verovaroilla Suomeen verrattuna.
Saksalainen pakotetaan ponnistelemaan ja vapaamatkustajia vihataan kaikissa yhteiskuntaluokissa. Ja vapaamatkustamista myös hävetään paitsi jossain Berliinin slummeissa.
Samaan aikaan koulutettujen osaavien ja tuottavien ihmisten ansiot ovat nousseet tasatahtiin. Yli kymppitonnin tienaavia on valtavasti Saksan vientiyrityksissä. Sanoisin palkkojen olevan enemmän kuin tuplat Suomeen verrattuna ostovoimalla mitattuna.
Näissä olosuhteissa yhä useampi saksalainen ei kaipaa massamuuton kustannuksia ja muita rasitteita. Kaikkein vähiten solidaarisuussyistä. Saksalainen mielenlaatu hakee aina hyötyä ja järjestystä sekä yhtenäisyyttä. Massamuutto ei tarjoa mitään näistä. Siksi sitä vastaan noustaan.
Natsiajan vertaaminen nykypäivään Saksassa osoittaa täydellistä tietämättömyyttä todellisuudesta nyt ja historiasta.
Ilmoita asiaton viesti
”Saksalainen on viisaampi kuin me Suomessa. Hän ymmärtää, että massamuutto on vasta aluillaan Lähi-idästä, Afrikasta ja Aasiasta. Muuttovirrat on tukittava ajoissa”.
Näinhän se on, mutta miksi se on niin vaikea muistaa. Kyse lienee tietoisesta unohtamisesta. Mutta kerrataan. Eurooppa on pieni, tiheästi asuttu maanosa. Täällä asuu osapuilleen 500 miljoonaa ihmistä ja väentiheys on sama kuin Kiinassa. Afrikan väestön arvioidaan lisääntyvän 1,3 miljardilla hengellä vuoteen 2050 mennessä ja tämän päälle 2 miljardilla vuosisadan loppuun mennessä. Tämän päälle tulee vielä Lähi-Idän maiden voimakas väestönkasvu. Jos parin miljoonan turvapaikanhakijan tulo vuonna 2015 aiheutti vakavia ongelmia on helppo arvata, mitä 10 miljoonaa tulijaa vuodessa saisi aikaan. Silti se tarkoittaisi vain 20 % noiden alueiden väestönkasvusta, eikä siten vaikuttaisi mitenkään merkittävästi lähtöalueiden ongelmiin. Toisaalta, demokraattisen koneiston päätöksentekokyky kyllä katoaisi varsin nopeasti samoin kuin yhteiskuntien kyky sosiaalipalveluiden ylläpitämiseen. Joten, jos haluamme säilyttää nykyisenkaltaisen demokraattisen hyvinvointivaltion, maahanmuutto on pakko pitää tiukassa kontrollissa.
Ilmoita asiaton viesti
Eli Euroopan kannattanee panostaa Afrikan kehittämiseen. Naisten terveyden, kouluksen ja sosiaalisen aseman nostaminen vähentää tehokkaasti väestönkasvua.
Ilmoita asiaton viesti
Todennäköisesti näin. Se tärkeä asia on tietysti panostusten vaikuttavuudesta huolehtiminen. Keskustelu kun tuntuu valitettavan usein juuttuvan vain panosten määrään vaikka panosten laatu ja vaikuttavuus ovat ne oikeasti merkitsevät asiat. Kannattaa myös muistaa, että vastuu on viime kädessä Afrikan mailla itsellään. Kannettu vesi ei välttämättä pysy kaivossa. Kiina hoiti omat asiansa omista lähtökohdistaan, omilla päätöksillään ja omilla resepteillään.
Ilmoita asiaton viesti
” Ainoa keino äärimielisten populistien voittamiseksi on sallia heidän toiminta demokratian puitteissa…”
Täysin samaa mieltä, muutoin nämä ”äärimieliset populistit” voivat siirtyä ruohonjuuritasolle ja ryhtyä kansalaistottelemattomiksi, onhan näiden ”äärimielisten populistien” äänestäjissä iso joukko ihmisoikeustaistelijoita, feministejä, pasifisteja – sellaisia kuin esim. minä ja monet ystäväni jotka vastustavat ”edistyksellisten voimien” harjoittamaa yhteiskunnan taannuttamispolitiikkaa – eli äärisovinistisen paternalismin maahantuontia ja suojelua kansalaisten turvallisuuden kustannuksella.
Vai onko tarkoitus hajottaa yhteiskunnan sosiaalinen koheesio ja saada meidät kaikki valvontaan?
Tutkijana ehkä tiedät, onko missään tutkittu kuinka iso prosentti ”äärioikeistolaisista populisteista” on kaltaisiani viherpiipertäjiä, jotka päätyvät äänestämään ”rasisteja”, koska oma viiteryhmä ei ymmärrä oikean ja väärän eroa.
Ajatelkaa kuinka hirveää, että natsivainot kokenut kirjailija ja journalisti Ralph Giordano leimataan ”edistyksellisten” liberaalien toimesta äärioikeistolaiseksi natsiksi, koska hän syystäkin varoitti avoimessa kirjeessään Saksan presidentille natsismin kaltaisesta ideologiasta, islamismista ja islamin yhteensopimattomuudesta eurooppalaisiin arvoihin.
http://elina.puheenvuoro.uusisuomi.fi/55627-ongelm…
Ilmoita asiaton viesti
Elinalta osuvaa tekstiä. Olen vertaillut islamia ja natsismia, mutta en löydä niistä sellaista eroa jolla olisi käytännön merkitystä.
Molemmat tähtäävät hyvällä tai pahalla tapahtuvaan ihmisten alistamiseen yhden ideologian alle, molemmat pyrkivät tukahduttamaan sananvapauden ja ilmaisunvapauden, molemmat suhtautuvat naisiin alistavasti, molemmat kiihottavat väkivaltaan (islam avoimemmin kuin natsismi), molemmat perustuvat rasismiin, molemmilla on despoottinen esikuva (islamilla Muhammed, natseilla Hitler).
Jos sitten haetaan eroa siitä että islam on uskonto mutta natsismi ei ole uskonto, niin kirves kopsahtaa yllättäen kiveen. Saksalaiset SS-joukot nimittäin siunasivat vainajiaan Adolf Hitlerin nimeen. Natseillakin on siis oma ”allahinsa”.
Niin että missä se ero islamin ja natsismin välillä on? Jos islamin levittäminen Suomessa sallitaan uskonnonvapauden nimessä, niin myös natsismin levittäminen pitää sallia uskonnonvapauden nimessä. En näin ollen suosittele kummankaan levittämisen sallimista.
Ilmoita asiaton viesti