Kenestä SDP:n presidenttiehdokas?
Pitkän pohdinnan jälkeen Eero Heinäluoma liittyi eilen niiden sosialidemokraattien joukkoon, jotka ovat kieltäytyneet SDP:n presidenttiehdokkuudesta. Ristinkantajaa Golgatalle ei ole löytynyt mutta väkijuokko ympärillä on sitäkin äänekkäämmin huutamassa oman ehdokkaan perään. Kukaan vaan ei vielä tiedä kuka tuo ristinkantaja olisi. Viimeisimpänä SDP:n ulkopolitiikan Grand Old Man Erkki Tuomioja teki rationaalisen tilanneanalyysin ja kehoitti puoluetta vakavasti harkitsemaan Sauli Niinistön tukemista presidentiksi.
Presidentinvaaleihin on aikaa 236 päivää. Tuossa ajassa pitäisi suunnitella ja toteuttaa kampanja, joka on ehdokkaansa näköinen ja nostaisi hänet toiselle kierrokselle haastamaan Sauli Niinistön. Tämä luonnollisesti edellyttää uskottavaa ehdokasta. Presidenttiehdokkaan täytyy olla presidenttiyden mitat täyttävä. Näihin kuuluu tietämys ulko- ja turvallisuuspolitiikasta (en välttämättä tarkoita kokemusta) sekä sanavalmius- ja esiintymiskyky. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin presidentin persoonnallinen kyky johtaa arvojensa kautta kansakuntaa. Innostaa suomalaisia työskentelmään yhteisen isänmaan puolesta.
Ehdokkaan tulee myös pystyä tarjoamaan jotain uutta tai erilaista suhteessa jatkokaudelle pyrkivään Tasavallan Presidentiin. Ainakaan minulle ei ole kuitenkaan selvinnyt mitä uutta tai erilaista SDP:n ehdokas X tarjoaisi? Ulko- ja turvallisuuspolitiikan suhteen Mäntyniemen nykyinen isäntä on aivan SDP:n linjoilla. Puoluejohto on usein kommentoinut miten Sauli Niinistö on lähempänä SDP:tä kuin aikaisempaa omaa poliittista viitekehystään eli Kokoomusta. Myöskään arvojohtajuudessa en löydä niin suuria eroja, jotka puhuisivat SDP:n oman ehdokkaan puolesta. Jos jätetään huomiotta Tasavallan Presidentin taannoiset kommentit turvapaikanhakijoista valtiopäivien avauspuheessaan niin muutoin hän ei ole sanonut tai tehnyt mitään sellaista, joka eroaisi SDP:n arvoista.
Nyt kuitenkin puoluejohto on hirttäytynyt mantraan "SDP asettaa oman ehdokkaan." Oma ehdokas on siis pakko asettaa. Toki puheenjohtaja Rinne jätti tähän jo pienen raon ja totesi eilen YLEn haastattelussa, että "SDP todennäköisesti asettaa oman ehdokkaan." Ykkösketju Liikanen, Urpilainen, Jaakonsaari, Tuomioja ja Heinäluoma ovat kieltäytyneet. Valtiomiesreservi on vähissä.
Osa jäsenkunnasta pitää puheenjohtajan velvollisuutena lähteä ehdolle jos ketään muutta ei löydy. Puheenjohtajalla ei ole tähän velvollisuuttta ja sen sanoo jo kuuluisa maalaisjärkikin. Puheenjohtajalla on kädet täynnä työtä puolueen- ja oppositiopolitiikan johtamisessa sekä tulevissa maakuntavaaleissa.
Niin sanotun "kakkosketjun" nimissä ei myöskään ole ammennettavaa sillä suurin osa heistä on myös kieltäytynyt. Potentiaalisinta olisi ryhtyä etsimään nopeasti ehdokasta puolueen ulkopuolelta. Heitä olisi tarjolla ainakin professori ja talousosaaja Sixten Korkman, piispa Irja Askola, professori ja ihmisoikeusasiantuntija Martti Koskennniemi. SDP:n ulkopuolelta vakavasti otettava ehdokas on myös Vihreiden asettama Pekka Haavisto
Niin, tai sitten voidaan SDP:n ehdokkaasi valita Sauli Niinistö.
P.S.
SDP:n asettautuminen Sauli Niinistön taakse ei olisi edes poikkeuksellista. Puolueella on ollut jo vuodesta 1968 lähtien linjana tukea istuvaa Tasavallan Presidenttiä jatkokaudelle, jos hän on vain päättänyt sellaiselle pyrkiä.
”SDP:n asettautuminen Sauli Niinistön taakse ei olisi edes poikkeuksellista. Puolueella on ollut jo vuodesta 1968 lähtien linjana tukea istuvaa Tasavallan Presidenttiä jatkokaudelle, jos hän on vain päättänyt sellaiselle pyrkiä.”
SDP:n koko eduskuntaryhmä äänesti tammikuussa 1973 Tasavallan Presidentin (todellakin isoin kirjaimin) kauden jatkamisen puolesta ilman perustuslain säätämiä vaaleja. Se on inhottava häpeätahra kansanvaltaisen SDP:n historiassa.
Ilmoita asiaton viesti
Tuohon liittyen palautettakoon myös mielee mistä koko idea sai alkunsa:
”Ajatuksen poikkeuslaista esitti ensimmäisenä julkisesti Paasion hallituksen oikeusministeri Pekka Paavola Pohjois-Hämeen sosialidemokraattien piirikokouksessa Tampereella 16. huhtikuuta 1972 pitämässään poliittisessa tilannekatsauksessa. Kokouksessa oli läsnä myös ulkoministeri ja SDP:n puoluesihteeri Kalevi Sorsa, joka ilmoitti heti yhtyvänsä Paavolan kantaan.[4]”
Lähde: https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_presidentin_v…
Sellaista oli sen aikainen YYA -aikakauden perustuslaillinen ”demokratia”.
Ilmoita asiaton viesti
Puolueella on ollut jo vuodesta 1968 lähtien linjana tukea istuvaa Tasavallan Presidenttiä jatkokaudelle, …
Jo 1950 vaaleissa SDP ei asettanut omaa ehdokasta, vaan meni istuvan presidentti Paasikiven taakse.
Muina vaihtoehtoina olisi ollut Kremlin suosikki Kekkonen (nyt Vanhanen) sekä kommari Mauno Pekkala (nyt Kyllönen).
Ilmoita asiaton viesti
”Ulko- ja turvallisuuspolitiikan suhteen Mäntyniemen nykyinen isäntä on aivan SDP:n linjoilla.”
Kun tulevat presidentin vaalit ovat painottuneet ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan, toivoisin, että avaisit hieman enemmän yo. virkettä. Eli tarkkaan ottaen, kohta kohdalta, missä TP Niinistö ja SDP ovat samoilla linjoilla ? Ettei asia jäisi vain sivuhuomautukseksi.
Vai onko niin että TP Niinistö ja SDP ovat enemmän samoilla linjoilla, kuin SDP:n jäsenistö keskenään ?
Käsiteltäviä aiheita olisi varmasti mm.:
– Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyö tiukan paikan tullen
– pohjoismaisen puolustusyhteistyön merkitys tosipaikan tullen
– ns. Hornettien vuoden 2014 Islannin operaation merkitys ja rooli
– EU:n yhteisen puolustuksen edellyttämät konkreettiset toimenpiteet ( miksi esim. niiden edellyttämiä Suomen lainsäädännön muutosten toimeenpanoa on lykätty kymmenen vuotta ? )
– Suomen transatlanttiset suhteet ja niiden merkitys ( onko TP Niinistö samoilla linjoilla kuin edeltäjänsä ? )
– Suomen geostrateginen asema Venäjän rajanaapurina ja sen merkitys Suomen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspoliittisiin linjauksiin
– Venäjän asevoimien komentajan, kenraali Makarovin, 5.6.2012 Helsingissä pitämän puheen merkitys
Viime mainittuun liittyen palautetaan mieleen:
https://yle.fi/uutiset/3-6169951
ja googlaa siihen liittyen ”makarov kartta”, niin saat esiin Makarovin puheensa yhteydessä esittämä karttakuva Venäjän kaavailemasta ohjusten torjuntavyöhykkeestä.
Eli kyllä aiheita riittää syvällisesti keskusteltavaksi, ja olisi uskomatonta, että TP Niinistö olisi kaikissa em. asiakokonaisuuksissa ”aivan SDP:n linjoilla”. Senhän todennäköisyys olisi yhtä suuri kuin saada oikea lottorivi.
Ilmoita asiaton viesti
SDP ei kuitenkaan halunnut tukea Ahtisaaren mahdollisuutta toiseen kauteen. Hänen olisi täytynyt puolueen mielestä tulla jäsenäänestyksen kautta SDP:n ehdokkaaksi toiselle kaudelleen.
Ilmoita asiaton viesti
Ahtisaaren Nato -linjaukset eivät kelvanneet SDP:lle.
http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/presid…
No kun puolue ei tukenut ja media virnuili Ahtisaarelle milloin mistäkin ( kaatumiset ja ”Matka-marat” ) , niin Ahtisaari sanoi, että ”pitäkää pumppunne” ja lähti muihin hommiin kuitaten lopulta rauhan Nobelin.
Ilmoita asiaton viesti
Kirjoitin kommenttini, koska blogisti kertoi SDP:n tukeneen aina jatkokautta halunnutta presidenttiä.
Ilmoita asiaton viesti
Kirjoitin kommenttini, koska blogisti kertoi SDP:n tukeneen aina jatkokautta halunnutta presidenttiä
Ei aina, ei tukenut Kekkosta 1961.
Ilmoita asiaton viesti
Toivon, ettei presidentin vaaliasetelmassa palata historiaan. Kekkosen uudelleen valinta poikkeuslaila ja valinta viimeisell kesken jääneelle kaudelle ovat varottavia esimerkkejä. SDP:n pitää asettaa oma ehdokas ja Tuula Haatainen olisi tehtävän mitat täyttävä. Jos hänkin kieltäytyy, on jäljellä muitakin vaihtehtoja kuin Niinistön kelkan vetäjäksi ryhtyminen.
Vasemmisto on nimennyt hyvän ehdokkaan. Hän on Merja Kyllönen. Mikse emme menisi hänen taakseen. Paljon puhutaan vasemmiston yhteistyöstä. Tässä on selvä näytön paikka. Niinistö on porvariston ehdokas, eikä siitä millään pesulla muuksi muutu. Ei ulkopolitiikkakaan sellaista salatiedettä ole, että sen hoitamiseen nimenomaan Niinistö tarvitaan.
Ilmoita asiaton viesti
Mutta mikä on SDP:n ja vasemmiston yhteinen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspoliittinen linja auki kirjoitettuna selkeällä ja konkreettisella Suomenkielellä ? Toki Niinistöltäkin tullaan varmasti kysymään hänen vastaavia linjauksia moneen kertaan ja hyvä niin.
Olisiko tässä vastakkain nykyajan Tanner ja Paasikivi ? Mutta kuka se ”Tanner” olisi ? Niinistö edustanee Paasikiveä. Tanner ja Paasikivihän olivat tiiviissä keskusteluyhteydessä mm. Talvisodan aikana ja sen jälkeen.
Mutta pelkillä mielikuvilla ja idealistisilla korulauseilla ja ikivanhoilla kuluneilla fraaseilla ei tulevissa presidentin vaaleissa enää pärjää. Perisidenttiehdokkaalla tulee olla takanaan vankkaa ulko-, turvallisuus- ja puolustuspoliittista tietoa ja taitoa. Hänellä oltava myös hyvät edellytykset johtaa päättäväisesti tilanteita tiukoissakin paikoissa. Niitä nimittäin saattaa tulla eteen yllättävänkin pian.
”Toivon, ettei presidentin vaaliasetelmassa palata historiaan. Kekkosen uudelleen valinta poikkeuslaila ja valinta viimeisell kesken jääneelle kaudelle ovat varottavia esimerkkejä.”
Tehtäköön nyt taas kerran selväksi, että TP Niinistön ympärille ei olla ”virittelemässä” mitään Kekkos- ja YYA -aikakauden poikkeulakia.
Niinistön vaalitsijayhdistys on yksityisten kansalaisten perustama yhdistys, joka on täysin normaalin lainsäädännön, ei siis poikkeuslainsäädännön, mukainen. On loukkaavaa TP Niinistöä, perustuslakia ja Niinistön kannattajia kohtaan rinnastaa valitsijayhdistys siihen vuoden 1973 poikkeuslakijärjestelyyn.
Tokihan on ymmärrettävää, että vaalien yhteydessä osataan jo Suomessakin amerikan malliin heittää kuraa, mutta rajansa kussakin.
Ilmoita asiaton viesti
Minusta Suomen ulkopiliittionen linja on hyvinkin selkeä: Itsenäinen ja riittävä puolustus sekä yhteistyö pohjoismaiden ja myös NATO-maiden kesken, joka toimii jo. Esimerkkinä vain viimeisimmät Pohjois-Suomen sotilasharjoitukset. Ihan hyvin voidaan jatkaa Koiviston, Ahtisaaren, Halosen ja Niinistön viitoittamalla tiellä. Kekkosen tiputan tästä kaaderista pois. Sellaista suomettajaa täällä ei olisi koskaan tarvittu.
Niinistön itselleen määrittämä ehdokkaaksi asettamisen nmenettely on kyllä lain mukainen. Ei siinä mitään, mutta tyyli on itsevaltainen. Moni sen hyväksyy ja pitää jopa nokkeluutena. Kuitenkin se on raakaa poliittisen voiman ja vallan käyttöä asiassa, jossa sitä ei tarvita.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä julkisuuden paine presidentin poliittisia vastustajia kohtaan on samanlainen kuin vuonna 1973. Katso esimerkiksi Ilta-Sanomien Timo Haapalan tuomio ”häviäjille:” ”Niinistön ylivoima musertaa kaikki.”
http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005240776.html
Ilmoita asiaton viesti
Vaikka veikkaankin Niinistön voittoa, niin demokratian kannalta olisi tärkeä, että ainakin isoimmat puolueet asettavat oman ehdokkaansa. Kepullahan jo onkin ja meillä PeSussa on jonkinlainen periaatepäästö omasta ehdokkaasta.
Sehän on sitten äänestäjien päätettävissä, kuka valitaan.
Ilmoita asiaton viesti
Eihän TP Niinistön valitsijayhdistys estä puolueita asettamasta ehdokkaitaan. Toisin kuin YYA -aikakaudella, Suomessa ei ole ulkopuolisia paineita väkisin valita joku tietty henkilö presidentiksi.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos vastauksesta.
”Itsenäinen ja riittävä puolustus sekä yhteistyö pohjoismaiden ja myös NATO-maiden kesken, joka toimii jo. ”
Tuo kuulostaa yleisellä tasolla aivan hyvältä. Kuitenkin haluaisin lisää konkretiaa tuohon , siis ”lihaa luiden ympärille”. Viittaan tässä yllä olevassa kohdassa 3. esittämiini esimerkinomaisiin keskusteluaiheisiin.
Nythän meillä on useita erilaisia puolustuspoliittisia yhteistyön muotoja ja hyvä niin. Yksikään näistä, ei edes Lissabonin sopimus vielä vuosiin, ei edusta kuitenkaan sitä sitovuutta, konkreettisuutta ja toimivuutta, jota Pohjois-Atlantin sopimus edustaa. Kaikki nykyiset yhteistyön muodot nojaavat hyviin molemminpuolisiin kaunopuheisiin aikeisiin. Näillä ei vain ole mitään todellista sitovuutta puolin eikä toisin jos ”pilliin puhalletaan”. Miten voisimme rakentaa turvallisuutemme tällaisten ”hyvää tarkoittavien ja solidaaristen puheiden varaan”.
Tuosta itsenäisestä ja uskottavasta puolustuksesta toteaisin taas sen saman jonka J.K. Paasikivi kirjoitti kirjassaan ”Toimintani Moskovassa ja Suomessa 1939 – 1941 ” , Osa Talvisota, luku X Sota, kuvatessaan syksyn 1939 neuvotteluita NL:n vaatimuksia koskien vaadittuja Suomen alueluovutuksia:
”Neuvotteluissa voi sanoa jyrkän ’ei’, jos takana on riittäväsi voimaa, tässä tapauksessa aseellista voimaa. Mutta sitä meillä ei ollut. Pelasimme pienelle kansalle vaarallista peliä.”
Suomi on, vaikka puolustusvoimia onkin paljon ja kiitettävästi kehitetty suhteessa annettuihin resursseihin sitten vuoden 1939, edelleen tiukan paikan tullen se Paasikiven tarkoittama ”pieni kansa”, niin väestöltään kuin resursseiltaan.
Logististen kuljetusten näkökulmasta olemme saari ja täysin merikuljetusten varassa. Suomen viennistä ja tuonnista 85 % – 90 % kulkee laivoilla, eikä tuota kuljetuskapasiteettia voida millään muulla korvata. Millä ”itsenäisellä ja uskottavalla puolustuksella” varmistamme tuon kuljetuskapasiteetin toimivuuden Itämerellä kaikissa tilanteissa ?
Suosittelisin muuten kaikille em. Paasikiven kirjan lukemista. Kirja on edelleen ajankohtainen. Valitettavasti harva tuntuu olevan tästä kirjasta edes tietoinen. Paasikiven em. kirja olisi oivallinen johdatus tulevien presidentin vaalien yhteydessä käytäviin keskusteluihin.
Ilmoita asiaton viesti
Ilta-Sanomat muistutti Sirpa Paateron kelpoisuudesta SDP:n ehdokkaaksi. Ja toden totta: hän näyttää presidentiltä! Ensimmäisessä linkissä Paatero, toisessa presidentti (Kersti Kaljulaid).
http://static.iltalehti.fi/uutiset/21895861_uu.jpg
http://p.ocdn.ee/17/i/2016/10/2/jxlvkius.vvz.jpg
Ilmoita asiaton viesti
Ja toden totta: hän näyttää presidentiltä!
Halosen jälkeen kuka tahansa demarinainen näyttäisi presidentiltä tai ainakin edustuskelpoiselta.
Ilmoita asiaton viesti
Jaa, Paaterolta kannattaa kysyä. Ei huono!
Ilmoita asiaton viesti
Ongelma taisi ratketa kun sote-lait siirtyivät syksyyn ja maakuntavaalit todennäköisesti siirtyvät, Rinne voi asettua ehdolle itse. Suomenmaa eilen:
Jos vaalit halutaan pitää, syyskuun alusta pitäisi väliaikaishallinnon aloittaa, maakuntauudistuksen projektijohtaja Jukka Alasentie totesi Kuntalehdelle.
http://www.suomenmaa.fi/uutiset/kommentti-maakunta…
Ilmoita asiaton viesti
Jossakin vaiheessa melkein toivoin, että presidentinvaaleissa olisi valittavina kolme Niinistöä, Kokoomus-taustainen Sauli, hänen Vihreä sukulaispoikansa Ville ja tolkullinen persu Jussi.
Nyt näyttää kuitenkin siltä, että valittavana on vain Sauli. Tuo Ville olisi ollut erittäin hyvä ehdokas myös demareille. Hänhän ajaa vähävaraisten asiaa tehokkaammin kuin kukaan demari.
Mutta kun Ville Niinistö ei ole käytettävissä, onhan siellä Pekka Haavisto. Hänessäkin on sivistysmaiden Labour-meininkiä enemmän kuin yhdessäkään meikädemarissa. Äänestäköön Labour-blokki siis Haavistoa. Hänhän nousi jo viime vaaleissa työläiskaupunginosissa Saulin ohi.
Viime presidentinvaalit olivatkin varsinainen hullunmylly. Kokoomus esiintyi työväenpuolueena. Demareilla oli ehdokkaana Paavo Lipponen, joka oli pääministerinä ajanut Kokoomuksen ohi oikealta. Ei ihme, että hän putosi viidennelle sijalle, kauas palkintopallilta.
Ilmankos demareilla on presidentinvaalitrauma. Kukaan ei enää rohkene lähteä ehdolle.
Kuuntelen radiota ja joku demari ehdotti siellä Sanna Marinia Mansesta. Siinähän se olisi! Onneksi hän ei ryhtynyt Tampereen pormestariksi, Olen huomannut, että Sanna Marin on siinä mielessä harvinainen demari, että hän on oikeasti köyhien asialla.
Ilmoita asiaton viesti