Tulevaisuuden tekijä ja menneisyyden tutkija Päätoiminen tutkija ja osa-aikainen poliitikko

Ulkojuhlat tammikuussa, miksi ihmeessä?

Amerikkalaiset rakastavat tunnetusti kunnon juhlia. Ihmetystä kuitenkin herättää, miksi maassa on päädytty pitämään yksi keskeisimmistä poliittisista seremonioista ulkona tammikuun hyisessä säässä. Tähän, kuten niin moneen muuhunkin asiaan Yhdysvaltain politiikassa, sylttytehdas löytyy 1700-luvun lopulta vaikuttaneista kansakunnan perustajaisistä.

Tammikuun 20. ei kuitenkaan ole aina ollut vallanvaihto päivä, vaan säännönmukaiset virkaanastujaiset ovat sijoittuneet Yhdysvaltain historiassa kahdelle päivälle: vuosien 1793-1933 aikana virkaanastujaispäivänä oli maaliskuun 4. ja vuodesta 1937 alkaen tammikuun 20. Poikkeuksen muodostavat ainoastaan virkaanastujaispäivän sijoittuminen sunnuntaille, jolloin juhlallisuudet on järjestetty seuraavana päivänä. Tällainen tilanne on sattunut vuosina 1821, 1849, 1877, 1917, 1957, 1985 ja 2013.

Mutta miksi juuri näihin kahteen päivään on sitten päädytty? Ratkaisuihin on vaikuttanut historialliset ennakkotapaukset ja perustuslain joustavuus liittyen presidentin virkakausien ja kongressin istuntokauden alkamis- ja päättymisajankohtiin. Näin toimeenpanovalta ja lainsäädäntövalta kulkevat ratkaisussa käsikädessä.

Askel askeleelta kohti kaaosta

Kansakunnan perustajaisät määrittelivät perustuslaissa, että kongressin täytyy kokoontua istuntoon vähintään kerran vuodessa joulukuun ensimmäisenä maanantaina. Juuri tuohon päivään päätyminen oli puhdasta sattumaa. Perustuslaki asetti näin keston toimikausille mutta ei kuitenkaan määritellyt milloin nuo toimikaudet alkaisivat tai päättyisivät.

Epäselvyyden poistamiseksi kongressi määritteli lainsäädännöllä, jälleen sattuman perusteella, maaliskuun 4. päivän liittovaltion vaaleissa valittujen henkilöiden virkaanastumispäiväksi. Tämä koski kongressin lisäksi myös presidenttiä.

Oli kuitenkin vielä yksi ongelma, joka lainsäätäjien pitäisi ratkaista: milloin presidentti ja kongressijäsenet valittaisiin tehtäviinsä? Jälleen puhtaan sattuman kautta määriteltiin liittovaltion vaaliajankohdaksi marraskuun alkupuoli, myöhemmin vaalipäiväksi muodostui marraskuun toinen tiistai.

Maaliskuun 4. päivä loi tehottoman hallinnon

Kolmella erillisellä ratkaisulla luotu järjestelmä johti aikataulullisesti erikoiseen tilanteeseen presidentin osalta. Vaalien jälkeen alkoi välittömästi neljä kuukautta kestävä lame duck eli rampa ankka - kausi, jolloin uusi presidentti oli aivan toimintakyvytön. Hänet valittiin marraskuussa mutta päätöksiä hän pystyi tekemään vasta maaliskuun virkaanastujaisten jälkeen.

Tämä loi paljon tyhjäkäyntiä ja haittasi uuden hallinnon vastaamista sisä- ja ulkopoliittisiin kriiseihin. Poliittinen toimintakyvyttömyys näkyi erityisesti 1860 ja 1932 vaalien jälkeen, jolloin Lincolnin ja Rooseveltin täytyi odottaa yli neljä kuukautta ennen kuin he pystyivät käsittelemään etelävaltioiden irtaantumista unionista ja suurta lamaa.

Valkoisen talon tehottomuus ei kuitenkaan vetänyt vertoja kongressille, joka joutui todella naurettavaan tilanteeseen vaalien ja virkakausien mennessä ristiin. Perustuslaki määritteli kongressin kokoontumaan vähintään kerran istuntokautensa aikana joulukuun alkupuolella, mutta sen virkakausi päättyi kuitenkin vasta maaliskuussa. Joka toinen vuosi järjestettävät kongressivaalit aiheuttivat sen, että kongressin rampa ankka - kausi tuli pakolliseksi joka toinen vuosi. Koska seuraava istuntokausi ei ollut vaatimuksena kuin vasta vaaleja seuraavan vuoden joulukuussa, joutuivat uudet kongressiedustajat ja senaattorit pahimmillaan odottamaan yli vuoden ennen kuin he pystyivät aloittamaan työnsä.  

Tällainen hidastelu saattoi olla kongressiedustajien näkökulmasta käytännöllinen 1800-luvulla, jolloin tulevilta edustajilta meni aikaa henkilökohtaisten asioidensa järjestelemiseen ja ylipäätään saapua vaalipiireistään Washingtoniin useita viikkoja, jopa kuukausia. Kuitenkin 1900-luvulle tultaessa tämä oli aivan tehoton ja epävakaa hallintojärjestelmä.

Ongelman ratkaisuksi tammikuun 20. päivä

Naurettavaa tilannetta ryhdyttiin korjaamaan vasta 1930-luvulla. Perustuslain 20. lisäys siirsi presidentin virkaanastujaiset pidettäväksi maaliskuulta tammikuulle, jolloin neljä kuukautta kestävä "rampa ankka" - kausi lyheni puoleen entisestä. Vaalipäivän ja virkaanastujaisten välistä aikaa ei kuitenkaan haluttu lyhentää liikaa vaan tulevalle presidentille haluttiin jättää riittävästi aikaa hallintonsa rakentamiseksi.

Perustuslain lisäys siirsi kongressin virkakausien alkamis- ja päättymisajankohtaa tammikuun 3. päivälle. Eri päivä suhteessa presidentin virkaanastumiseen johtui varautumista tilanteeseen, jossa marraskuun vaalipäivänä presidentti ei ole selvillä ja edustajainhuone joutuu valitsemaan presidentin ja senaatti varapresidentin. Tämä on luonnollisesti suoritettava uuden kongressin toimesta ennen presidentin virkaanastumispäivää.

 

Näin virkaanastujaisviikolla tarjoan hyväksi lukusuositukseksi allekirjoittaneen paljon arvostusta saanutta pro gradu - tutkielmaa vuodelta 2012 Yhdysvaltain presidenttien virkaanastujaispuheista. Tutkielma sisältää kokonaiskatsauksen virkaanastujaispuheiden poliittisesta merkityksestä historiallisessa kontekstissa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset