Donald J. Trumpin virkaanastujaiset ja historiallinen seremonia

Useiden viikkojen ajan Washingtonissa on ollut valmistelut käynnissä tammikuun virkaanastujaisia varten. Suurin hyörinä on keskittynyt kongressikukkulalle, jossa tammikuun 20. päivänä klo 12.00 itärannikon aikaa Donald John Trump vannoo virkavalansa Yhdysvaltain 45. presidenttinä. Kokemusta amerikkalaisilla kuitenkin riittää, sillä onhan tämä jo 58. kerta kun virkaanastujaiset järjestetään.

Virkaanastujaisissa keskeisessä roolissa oleva virkavala on kuitenkin historian saatossa vannottu jo 73 kertaa. Seitsemän presidenttiä on toistanut virkavalan syystä tai toisesta, viimeisimpänä Barack Obama 2009 ja 2013. Yhdeksän kertaa virkavala on puolestaan vannottu kesken virkakauden varapresidentin noustua poikkeusoloissa presidentiksi.

Kenties yksi erikoisimmista virkaanastujaisseremonioista tapahtui presidentti Warren G. Hardingin kuoltua kesken virkakauden 1923 ja varapresidentin noustua presidentiksi. Tuolloin varapresidentti Calvin Coolidge oli vierailemassa kotonaan Vermontissa ja saatuaan tiedon presidentin kuolemasta, hänen julkisena notaarina toiminut isänsä John Calvin Coolidge vastaanotto poikansa virkavalan Yhdysvaltain presidentiksi.  

Poikkeusoloja lukuun ottamatta virkaanastujaiset on aina pidetty itsenäistymiskauden Washingtonissa. Nykyistä pääkaupunkia aikaisemmin saman kunnian ovat saaneet ainoastaan New York ja kaksi kertaa Philadelphia, molemmat kansakunnan entisiä pääkaupunkeja. Thomas Jeffersonista lähtien vallanvaihtoseremoniat ovat kuitenkin keskittyneet kongressikukkulalle.  

Ja kongressikukkulalle tulee jälleen ensi perjantaina kokoontumaan Yhdysvaltain poliittinen eliitti sekä suuri joukko kansalaisia seuraamaan historiallista seremoniaa. Tilanteen historiallisuus ei kuitenkaan johdu pelkästään tulevan presidentin poikkeuksellisesta persoonasta vaan itse seremoniasta on jatkunut keskeytyksettä yli parisataa vuotta. Virkaanastujaiset ovat aina enemmän seremoniallinen kuin poliittinen tapahtuma, se symboloi siirtymistä presidenttiehdokkaasta presidentiksi. Tuolloin lasketaan vaalitaistelussa käytetyt aseet alas ja koko kansakunta siirty tukemaan uutta presidenttiä, ainakin yhdeksi päiväksi.

Virkaanastujaisten historiallinen jatkuvuus

Historiallinen jatkuvuus on keskeinen elementti virkaanastujaisissa ja se näkyy tilaisuuden luonteessa ja virkaanastujaispuheessa. Yksi presidenteistä on merkittävästi vaikuttanut modernin aikakauden virkaanastujaisiin ja luonut vahvan yhteyden kansakunnan menneisyyteen, tätä linjaa ovat kaikki hänen seuraajansa korostaneet. Tuo presidentti on Ronald Reagan ja hän on kenties parhaiten onnistunut tiivistämään virkaanastujaisten merkityksen amerikkalaisten näkökulmasta. Ensimmäisen virkaanastujaispuheensa alussa vuonna 1981 hän totesi:

”Hallittu vallansiirto, joka perustuslain vaatimuksesta toteutuu rutiininomaisesti, ja joka on tapahtunut melkein kahdensadan vuoden ajan, ja vain harvat meistä pysähtyvät miettimään, kuinka ainutlaatuisia me todella olemme. Tämä joka neljäs vuosi toteutuva seremonia on meille normaali, mutta maailman silmissä ihme”.

Demokraattisia vallanvaihtoja tapahtuu luonnollisesti ympäri maailmaa, mutta millään muulla kansakunnalla ei ole osoittaa yhtäjaksoisesti jatkunutta perinnettä rauhanomaisesta vallanvaihdosta kuin Yhdysvaloilla. Jopa keskellä sisällissotaa, kahta maailmansotaa, yhteiskunnallista kuohuntaa ja taloudellista kaaosta, on Yhdysvallat pystynyt pitämään kiinni tasavaltalaisesta ja demokraattisesta perinteestään.

Juuri poliittinen yhtenäisyys on ollut virkaanastujaisten ja vallanvaihdon kulmakivi. Tästä perinteestä on Trumpin virkaanastujaisissa konkreettisena osoituksena se, että huolimatta hyvin kiistanalaisista ja epäselvistä presidentinvaaleista, kaikki entiset presidentit sekä virkansa jättävä Barack Obama osallistuvat puolisoidensa kanssa tilaisuuteen. Ainoastaan Bush vanhempi jättää seremonian väliin terveyssyistä.

Kansallinen identiteetti vahvasti läsnä

Tilaisuuden symboliarvoa vahvisti entisestään Ronald Reagan, joka siirsi virkaanastujaiset pidettäväksi kongressirakennuksen länsipuolelle. Vaikuttimena tähän oli, että rakennuksen länsipuoliselle puistoalueelle oli alkanut 1900-luvun alkupuolella nousta Antiikin Rooman esikuvan mukaisia temppeleitä, joissa ei palvottaisi jumalia vaan jotka oli omistettu kansakunnan suurmiehille.

Näin suurmiehillä symboloitiin kansallista identiteettiä sekä historiaa, jossa yhdistyivät heidän tulkinnoissaan vahvat uskonnolliset viittaukset valittuun kansaan, joka personoituisi amerikkalaisuudessa. Näyttävimpiä tuli Abraham Lincoln ja Thomas Jeffersonin pyhäköistä sekä Washingtonin monumentista. Ronald Reagan puki näkymän seuraavasti sanoiksi ensimmäisessä virkaanastujaispuheessaan:

”Tässä seisoessa näkee suurenmoisen näyn, joka paljastaa tämän kaupungin erityislaatuisen kauneuden ja historian. Avoimen puistokäytävän päässä ovat pyhäköt niille suurmiehille, joiden olkapäillä seisomme tänään. Suoraan edessäni on monumentti monumentaaliselle miehelle: George Washington, kansakunnan isä. Nöyryyden mies, joka nousi suuruuteen vastahakoisesti. Hän johti Amerikan ulos vallankumouksen voitosta kansakunnan lapsuuteen. Toisella puolella mahtava muistomerkki Thomas Jeffersonille. Itsenäisyysjulistus loistaa hänen kaunopuheisuuttaan. Ja Heijastusaltaan takana, Lincolnin muistomerkin arvokkaat pylväät. Kuka voikaan ymmärtää sydämessään Amerikan merkitystä, löytää sen Abraham Lincolnin elämästä.  

Ronald Reagan yhdisti näin presidenttiytensä pitkäksi jatkumoksi 1700-luvun lopulta melkein uudelle vuosituhannelle asti. Kansakunnan menneisyydestä hän nosti esiin ne keskeiset  henkilöt, joiden tekojen ja ajatusten ansiosta nykypäivän amerikkalaiset voivat elää rajattomien mahdollisuuksien maassa. Reagan pyrki vetoamaan vahvasti amerikkalaisten kansallistunteeseen ja luomaan yhtenäisyyttä poliittisesti kaoottisen 1970-luvun jälkeen. Yhtenäisyydelle ja optimismille oli tarvetta yhteiskunnallisen kuohunnan ja Vietnamin sodan seurauksena, poliittista huojuntaa oli vielä lisänneet Nixonin ero, Fordin lyhyt aika Valkoisessa talossa sekä Carterin epäsuosittu presidenttikausi energia- ja Iranin panttivankikriiseineen.

Reaganin ensimmäisessä virkaanastujaispuheessa suurmiesten monumentteja koskeva osuus oli tarkoin harkittu. Reaganin puheen edetessä miljoonat amerikkalaiset pystyivät television välityksellä näkemään monumentit, kameran kohdistuessa niihin puheen edetessä.

Nostamalla esiin virkaanastujaispuheessaan kansallisen identiteetin kannalta keskeiset presidentit, Reagan legitimoi oman asemansa osana suurta presidenttien historiaa. Historiaa hyödynnetään näin poliittisesti ja politiikkaa pyhitetään historian avulla. Tärkeää on myös huomata miten Reaganin virkaanastujaispuheessa historiaa käytetään kansallistunteen kohottamiseen ja kansalaisten valjastamiseen laajemman yhteisen hyvän palvelemiseksi, kun kansakunnan menneisyydestä nostetaan esiin idealistisia kuvia, muun muassa Yhdysvaltojen itsenäistymisen tapahtumat. Näin sukupolvet liittyvät kiinteästi toisiinsa, jolloin koko kansakunnan nykyisyys voi pohjautua Yhdysvaltojen tapauksessa yli parinsadan vuoden päähän.

kokko1987
Sosialidemokraatit Muurame

Yhdysvaltain poliittisen historian väitöstutkija Jyväskylän yliopistossa ja aktiivinen poliitikko. Blogissa ruoditaan sekä Suomen että maailman ajankohtaisia ilmiöitä, historiaa unohtamatta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu