*

Tulevaisuuden tekijä ja menneisyyden tutkija Päätoiminen tutkija ja osa-aikainen poliitikko

Valitsijamiehet sinetöivät Trumpin vaalivoiton.

  • Esimerkki Marylandin äänisertifikaatista vuoden 2012 presidentinvaaleissa.
    Esimerkki Marylandin äänisertifikaatista vuoden 2012 presidentinvaaleissa.

Eilen oli Yhdysvaltain politiikassa vilkas päivä. Ympäri maata 538 valitsijamiestä kokoontuivat antamaan äänensä kansakunnan 58. presidentinvaaleissa. Osavaltioiden mukaisesti jaetut valitsijamiesryhmät kunnioittavat osavaltioidensa asukkaiden tahtoa eivätkä koko kansakunnan antamaa valtuutusta marraskuun 8. päivän vaaleissa. Aamuyöstä Suomen aikaan päättyneet tilaisuudet eivät juuri muuttaneet valitsijamiesten jakaumaa vaalipäivästä.  

Valitsijamiesten kokoukset ovat yleensä pelkkiä muodollisuuksia mutta tällä kertaa merkittävä ääniero Trumpin ja Clintonin välillä on kyseenalaistanut järjestelmän demokraattisuuden. Tämä toi oman jännitteensä useisiin valitsijamiesten kokouksiin. Muutamien demokraattien ja itsenäisten vaikuttajien kapinointiyritykset ja pyrkimykset saada republikaanien valitsijamiehiä äänestämään Trumpia vastaan kuivuivat kokoon eilen. Ainoastaan kaksi teksasilaista valitsijamiestä äänesti Trumpia vastaan.

Kansalaisten pettymys vaalitulokseen purkautui erityisesti ruostevyöhykkeen osavaltioissa, jotka siirtyivät demokraateilta republikaaneilla. Kun esimerkiksi Wisconsinissa valitsijamiehet antoivat äänensä Trumpille ja allekirjoittivat äänestysasiakirjat, ryhtyi osa yleisöstä huutamaan: "Ei Putinin presidentille!"

Marraskuisen vaalipäivän jälkeen on riittänyt maailmalla ihmettelemistä Yhdysvaltain vaalijärjestelmässä. Moni on hämmästellyt kuinka valitsijamiehet valitsevat presidentiksi henkilön, joka on saanut lähes kolme miljoonaa ääntä vähemmän kuin vastaehdokas. Yhdysvalloissa tämä ei kuitenkaan ole poikkeuksellista ja Hillary Clintonin kohtalon on kokenut neljä muuta presidenttiehdokasta. He ovat kaikki olleet demokraatteja.

Miksi tässä kävi näin?

Adamsin, Tildanin, Clevelandin, Goren ja Clintonin tappioista on kiittäminen 250 vuotta sitten vaikuttaneita perustajaisiä, joiden "viisauteen" amerikkalainen yhteiskunta nojaa edelleen monilta osin. Osaltaan Yhdysvaltain perustamiskauden saavuttama myyttinen asema on muodostunut historialliseksi painolastiksi, joka selkeästi esteenä yhteiskunnan kehitykselle. Tämä näkyy niin korkeimman oikeuden keskeisessä asemassa Yhdysvaltain politiikassa kuin myös vähäisesti rajoitetussa aseenkanto-oikeudessa.

Itsenäistymiskaudella 1700-luvun loppupuolella perustujaisät loivat valitsijamieskollegion tasavaltalaisuuden turvaksi demokratian mielivallalta. Heidän mielestään antiikin Kreikan klassinen demokratia ja ihanne ei voisi toimi väestöllisesti ja maantieteellisesti laajassa valtiossa. Tuolloin kansakunta haki hallintonsa esimerkiksi antiikin Roomasta ja sen tasavaltalaisesta kaudesta. 1700-luvun loppupuolella puoluerakenne ja media eivät olleet kehittyneet niin pitkälle, että kansalaiset olisivat voineet tehdä valinnan presidenttiehdokkaiden välillä vaan valta annettiin "valistuneille valitsijoille." Osaltaan pyrkimyksenä oli estää demagogien eli kansankiihottajien nousu valtaan.

Onkin ironista miten tasavaltalaisuuden suojaksi ja populismin vastustamiseksi rakennettu järjestelmä toimii itseään vastaan, pohjautuen siihen miten valitsijamiehet jakautuvat osavaltioiden välillä. Heidän lukumääränsä osavaltioittain pohjautuu osavaltion yhteenlaskettuun edustukseen liittovaltion kongressissa. Nykyiseen 435 kongressiedustajan ja 100 senaattorin jakoon vaikuttaa kaksi kansakunnan perustajien tekemään suurta kompromissia: Connecticutiin ja 3/5 - kompromissit.  

Perustamiskaudella vastakkain olivat liittovaltiota kannattaneet federalistit ja osavaltioiden oikeuksia tukeneet republikaanit, joita ei tässä pidä sotkea nykyisiin republikaaneihin vaan he olivat pikemminkin nykyisten demokraattien edeltäjiä. Lisäksi perustuslakia säätävässä konventissa osavaltiot taistelivat toisiaan vastaan useilla rintamilla. Vastakkain olivat toisaalta väestöllisesti suuret ja pienet osavaltiot sekä pohjoisen ja etelän osavaltiot.

Connecticutin - kompromissi tasasi vallanjakoa väestöllisesti suurten ja pienten osavaltioiden välillä. Edustajainhuoneessa osavaltiot saivat väestöönsä suhteutetun määrän edustajia mutta suurempaa valtaa käyttävään senaattiin jokainen osavaltio sai kaksi edustajaa. Tällainen jako mahdollisti sen, etteivät väkirikkaat osavaltiot pystyneet polkemaan pienten osavaltioiden oikeuksia esimerkiksi senaatin vahvistamissa nimityksissä.     

Pohjoisen ja etelän ristiriita korjattiin puolestaan 3/5 - kompromissilla. Etelän osavaltiot halusivat ottaa väestölaskennassa mukaan myös orjat, jotka muodostivat suuren osan eteläisten osavaltioiden väestöstä. Heidän laskettiin 3/5 periaatteella edustajapaikkoihin oikeuttaviksi kansalaisiksi. Tämä oli tärkeätä eteläisten osavaltioiden vallan vahvistamiseksi edustajainhuoneessa. Ratkaisu toi orjatalouteen pohjautuville osavaltioille kolmanneksen enemmän paikkoja edustajainhuoneeseen ja kolmanneksen enemmän valitsijamiehiä, kuin mihin heidän osavaltioiden vapaiden kansalaisten määrä olisi oikeuttanut.  

Koska valitsijamiehet siis pohjautuvat osavaltioiden edustajien määrään senaatissa ja edustajainhuoneessa, ovat republikaanien vähäväkiset osavaltiot saaneet enemmän poliittista vaikutusvaltaa kuin mihin heidän väestöpohjansa edellyttäisi.

Mitä tämän jälkeen?

Käytännössä Donald Trump on valittu presidentiksi jo marraskuussa mutta virallisesti hän ei ole presidentti vieläkään vaikka valitsijamiehet ovat kokoontuneet. Edessä on vielä valitsijamieskollegion ääntenlaskenta kongressin yhteisistunnossa tammikuun 6. päivänä. Tämäkin on pelkkä muodollisuus ja pohjautuvaa historiassa tehtyihin ratkaisuihin.

Tässä yhteisistunnossa kuka tahansa kongressinjäsenistä voi vastustaa minkä tahansa osavaltion valitsijamiesten päätymistä tietylle ehdokkaalle. Vastustaminen edellyttää kirjallista ilmoitusta, jonka on allekirjoittanut vähintään yksi edustaja kongressin molemmista kamareista. Mikäli allekirjoittajia löytyy edustajainhuoneesta ja senaatista, yhteisistunto keskeytyy ja senaatti sekä edustajainhuone siirtyvät äänestämään vastustuksen kohteena olevan osavaltioiden valitsijamiesäänten hyväksymisestä tai hylkäämisestä.

Viimeksi tällainen menettely, joka keskeytti yhteisistunnon ja johti kamareiden kokoontumiseen, tapahtui vuoden 2004 presidentinvaalien jälkeen. Parhaiten kansalaisten mieleen on jäänyt ääntenlaskenta vuoden 2000 presidentinvaalien jälkeen. Tuolloin useat demokraattien kongressiedustajista vastustivat Floridan osavaltion valitsijamiesten päätymistä George W. Bushille, mutta heidän vastustustaan ei ollut tukemassa yksikään senaattori. Varapresidentti Al Gore tilaisuuden puheenjohtajana ja Bushin vastaehdokkaana sai seurata aitiopaikalta oman poliittisen tappionsa toteumista, eväten kongressiedustajien vastustuksen yksi toisensa jälkeen, koska niitä ei ollut tukemassa yksikään senaattori.

Onko valitsijamieskollegion aika ohitse?

Kansalaisten demokraattisten vaikutusmahdollisuuksien näkökulmasta valitsijamieskollegio ei ole tasa-arvoinen. Sen kumoamiseksi on tehty useita esityksiä viime vuosikymmenten aikana mutta kaikki ovat kaatuneet pääsääntöisesti republikaanien vastustukseen. Heidän valtansa Valkoisessa talossa on täysin riippuvainen valitsijamiehistä, sillä demografiset muutokset Yhdysvalloissa suosivat koko ajan enemmän ja enemmän demokraatteja.

Kuten Ulkopoliittisen instituutin vieraileva vanhempi tutkija Michael Haltzel totesi tuoreimmassa kirjoituksessaan Ulkopolitiikka - lehdessä: "Valkoisten nationalistien ääniin luottaminen on poliittinen itsemurha. Valkoiset ovat jo vähemmistönä Kaliforniassa, Hawaijilla ja New Mexicossa. Koko Yhdysvalloissa yli puolet alle viisivuotiaista kuuluu johonkin etniseen vähemmistöön. Siksi republikaanien tämänvuotinen vaalivoitto näyttää väliaikaiselta."

Väestömuutokset tulevat kääntämään valitsijamiesjärjestelmän demokraattien tueksi jossain vaiheessa mutta demokratian turvaamiseksi osa osavaltioista on ottanut järjestelmän muuttamisen suhteen oikeuden omiin käsiin. Kymmenen osavaltiota (Washington, Kalifornia, Illinois, Maryland, New Jersey, New York, Rhode Island, Vermont Massachusetts, Hawaiji) ja pääkaupunki Washington ovat muodostaneet National Popular Vote Interstate Compact - nimellä tunnetun sopimuksen. Siinä osavaltioiden valitsijamiehet menevät sille ehdokkaalle, joka saa valtakunnallisesti eniten ääniä. Järjestelmä ei kumoaisi valitsijamiesjärjestelmää mutta tekisi siitä demokraattisemman.

Sopimus tulee virallisesti voimaan siinä vaiheessa kun siihen sitoutuneet osavaltiot edustavat vähintään valintaan tarvittavaa määrää valitsijamiehiä eli 270+. Nykyiset sopimusosavaltiot muodostavat 165 valitsijamiehen joukon, joka edustaa vain 61 prosenttia valintaan tarvittavasta määrästä. Nämä kaikki osavaltiot ovat hyvin varmoja sinisiä osavaltioita, joissa demokraattien ehdokkaat ovat voittaneet suurella marginaalilla presidentinvaaleissa viime vuosina.

Myös kansalaiset haluavat muutosta järjestelmään. The Washington Postin kyselytutkimuksen mukaan rekisteröityneistä demokraateista 78 prosenttia, republikaaneista 60 prosenttia ja itsenäisistä, 73 prosenttia kannattaa suoraan kansanvaaliin siirtymistä presidentinvaaleissa.

Hillary Clintonin häviö kolmen miljoonan äänen enemmistöllä tulee antamaan lisäpontta vaatimuksille valitsijamieskollegion kumoamiseksi mutta on äärettömän epätodennäköistä, että muutokseen tarvittavan enemmistöön löytyisi tukea republikaanien riveistä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän opwallin kuva
Olli-Pekka Wallin

Hillaryn äänet tulivat etupäästä suurista kaupungeista ja painoarvoiltaan suurista osavaltioista.

http://sanfrancisco.cbslocal.com/2016/12/16/califo...

Siten ei voi sanoa että Hillary olisi ollut koko maan ehdokas, Hillary oli alueiden ehdokas ja keräsi äänet kaupungeista kuten San Franciscosta. Uskoisin että esim juurikin Kalifornian pilkkominen saa vauhtia Trumpin alkavalla presidenttikaudella. Joka pantiin jäihin varmistamaan Hillaryn voittoa näissä vaaleissa.

edit

Käyttäjän kokko1987 kuva
Jani Kokko

Varsin konkreettinen kuvaus ehdokkaiden äänijakaumasta maantieteellisesti. Maantieteellisesti varsin pieneltä alueelta verrattuna Trumppiin, Clinton otti äänimäärällä mitattuna vaalivoiton. En nyt tähän hätään löytänyt Timesin artikkelia, mutta siinä kerrotun mukaan Clinton alueet edustavat noin 70 prosenttia Yhdysvaltain BKT:stä. Varsin mielenkiintoinen fakta.

http://www.nytimes.com/interactive/2016/11/16/us/p...

Käyttäjän jopali kuva
Johan Lindholm

Kuka on sitten "koko maan ehdokas"? Sellainen, joka ei ole saanut enemmän ääniä kuin vastaehdokas? Mitä ihmeen väliä sillä on, mistä ne äänet tulevat?

Voisin pistää monta muutakin kysymystä, mutten oikeastaan ymmärrä, mitä haluat viestiä.

Toinen kappaleesi on luullakseni aikamoista moskaa: keskusvallalla ei ole mitään sanomista osavaltioiden koostumukseen. Onko todellakin mietitty Kalifornian pilkkomista? Kuka sitä on miettinyt ja millä toimivallalla?

Käyttäjän opwallin kuva
Olli-Pekka Wallin

Googlaa Six Californias

http://www.sixcalifornias.com/

Tietenkin mukana on valtapolitiikkaa joka on verhottu hienoihin sanankäänteisiin. Oman ymmärrykseni mukaan tämä projekti on tällä hetkellä jäissä.

USA ei ole suomen kaltainen valtio vaan liittovaltio jossa osavaltioilla on oma painoarvonsa maan hoidossa. Tämän annetaan myös näkyä vaaleissa ja siksi 'Popular vote' kaltaisella argumentaatiolla ei pitäisi antaa suurta painoarvoa Usan tapauksessa.

Käyttäjän HarriRautiainen kuva
Harri Rautiainen

Kiitos Jani, asiantuntevasta kirjoituksesta, Thumbs up!

Käyttäjän jperttula kuva
Juhani Perttu

Jos Suomessa olisi muuten samanlainen, mutta läänien valitsijamiehiin perustuva presidentin vaali, niin Paavo Väyrynen olisi nyt meidän presidentti.

Toimituksen poiminnat