Tulevaisuuden tekijä ja menneisyyden tutkija Päätoiminen tutkija ja osa-aikainen poliitikko

Ensimmäiset päivät Yhdysvalloissa eikä tietokaan vaalihuumasta

Vaalimatkan ensimmäiset päivät Yhdysvalloissa ovat olleet itse vaalien suhteen pienoinen yllätys. Vaalit eivät ole näkyneet juuri millään tavalla katukuvassa.  Matkalla Orlandosta Charlestoniin näkyi alle kymmenen Donald Trumpin tienvarsimainosta ja muutamia ihmisiä kylttien ja tähtilippujen kanssa ilmaisemassa tukeaan Trumpille. Charlestonin vaalihuuma, jos sitä edes on, on painettu maanalle.

Paikallisilla on kuitenkin riittänyt mielipiteitä ehdokkaista. Suurimmaksi osaksi kaikki paikalliset, joiden kanssa olen keskustellut ovat olleet hyvin hämmentyneitä miksi joku matkustaa tuhansia maileja vapaaehtoisesti seuraamaan tätä sirkusta. Monien mielestä amerikkalainen politiikka on saavuttanut uuden alennuspisteensä. Clinton on useille ihan ok ehdokas mutta edustaa perinteistä linjaa, joka ei saa muutosta aikaan. Trump puolestaan on yksiselitteisesti idiootti, en ole vielä tavannut ketään henkilöä joka häntä kannattaisi.

Eilen mielenkiintoiset näkemykset vaaleihin tarjosi kaksi taksikuskia, hyvin erilaisista näkökulmista. Ensimmäinen kuski oli noin 40-vuotias valkoinen mies, joka IT töiden ohella ajelee uberia. Hän oli puheiden perusteella sekoitus talousliberalismia ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Hänelle vaihtoehdot presidentinvaaleissa ovat toinen toistaan huonompia mutta tästä huolimatta hän aikoo käydä äänestämässä aidosti edistyksellistä ehdokasta, se kuka hän on ei ollut vielä tiedossa.

Puheiden perusteella en olisi uskonut miehen olevan Barack Obaman vankkakannattaja sillä niin pettynyt hän oli nykyhallinnon saamattomuuteen. Hänen puheistaan paistoi läpi turhautuneisuus ja pettymys. Obama  valittiin aivan liian suuren optimismin ja idealismin huumassa presidentiksi mutta kuluneet kahdeksanvuotta ovat osoittaneet kuinka realismi on iskenyt vastaan. Edistystä on tapahtunut usealla sektorilla mutta ei niin paljon kuin monet amerikkalaiset olivat toivoneet.

Toinen taksikuski oli hieman alle 40-vuotias afroamerikkalainen mies, joka ajaa uberia päätyökseen. Hänelle valinta ehdokkaiden välillä on vaalipäivänä on helppo ja ääni menee Hillary Clintonille. Kun kysyin eikö äänestäminen olekin kansalaisvelvollisuus, vastaus tuli välittömästi "yes, sir". Selkeästi tällä afroamerikkalaisella miehelle on jo äidinmaidossa istutettu kansalaisoikeustaistelun uhraukset, ja sen pohjalta äänestäminen on pyhä velvollisuus. Mies ei arvosta kovin suuresti heitä, jotka eivät halua tai viitsi vaikuttaa politiikkaan äänestämällä. "Jotkut tykkää mieluimmin polttaa pilveä kuin vaikuttaa. En minä sano, että pilven polttaminen olisi väärin mutta sille on oma aikansa." Pilven polttamisen sallittavuuteen en ottanut enempää kantaa mutta puheet siitä, että jos et  äänestä et voi valittaa, jäivät hyvin mieleen. Samaa puhetta toivoisi enemmän Suomessakin kansalaisten suusta.

Tänään vaalimatka suuntautuu Tim Kanen vaalitilaisuuteen Stanfordiin ja sieltä seuraavaksi kahdeksi päiväksi Virginiaan.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat