Tulevaisuuden tekijä ja menneisyyden tutkija Päätoiminen tutkija ja osa-aikainen poliitikko

Etnnisyys määrittelee äänestyskäyttäytymistä Yhdysvalloissa

  • Etnnisyys määrittelee äänestyskäyttäytymistä Yhdysvalloissa

Artikkeli julkaistu lyhennettynä Lippu - lehdessä 2/2016

"Pidämme näitä totuuksia itsestään selvinä, että kaikki ihmiset on luotu tasa-arvoisiksi; että Luoja on suonut heille tiettyjä luovuttamattomia oikeuksia; että näihin oikeuksiin kuuluvat elämä, vapaus ja onnentavoittelu".

Vuonna 1776 allekirjoitetun Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksen sanat heijastelivat silloin ja heijastelevat edelleen idealistista näkemystä Yhdysvalloista tasa-arvonmaana. Yleviä periaatteita vahvistettiin vielä 1787 hyväksytyllä perustuslailla ja erityisesti sen kymmenellä ensimmäisellä lisäyksellä, joissa linjattiin mm. uskonnonvapaudesta, sananvapaudesta, kokoontumisvapaudesta ja oikeudesta puolueettomaan oikeudenkäyntiin. 

Yhteiskuntajärjestelmän kannalta kaksi keskeistä dokumenttia oli kuitenkin ristiriidassa todellisuuden kanssa. Molempien asiakirjojen allekirjoittajat olivat valkoisia aristokraattisia miehiä, joista suurin osa oli vielä orjanomistaja. Heidän vahvistamansa vapaudet ja tasa-arvo koskivat antiikin Rooman hengessä vain vapaita valkoisia miehiä. Naiset, afroamerikkalaiset ja alkuperäisasukkaat jätettiin yli sadaksi vuodeksi näiden periaatteiden ulkopuolelle.

Hallinnollisesta näkökulmasta rotukysymyksessä ryhdyttiin ottamaan edistysaskelia vasta Yhdysvaltain sisällissodan jälkeen 1860- ja 1870-luvuilla, jolloin kolmella lisäyksellä perustuslakiin lakkautettiin orjuus ja pakkotyö sekä myönnettiin kansalaisuus ja äänioikeus afroamerikkalaisille. Lopullisesti vähemmistöt nousivat tasa-arvoiseen asemaan valkoisten rinnalla vasta 1960-luvulla, jolloin kansalaisoikeustaistelu saavutti huippunsa. Kansalaisoikeuslaki 1964 ja äänioikeuslaki 1965 lopettivat Jim Crow - lait sekä rotuerottelun etelävaltiossa.

Allekirjoittaessaan kansalaisoikeuslain, presidentti Lyndon B. Johnson totesi luovuttaneensa yhdellä kynänvedolla etelävaltiolta ikuisesti republikaaneille, jotka olivat ryhtyneet 1950-luvulta lähtien hyödyntämään valkoisten pelkoja mustia kohtaan ja houkuttelemaan joukkoonsa konservatiivisia sekä rotuerottelua kannattavia demokraatteja. Tuolloin alkanut jako näkyy edelleen Yhdysvaltain politiikassa "syvän etelän" ollessa republikaanien vahvaa linnaketta.   

Etnisyys määrittelee äänestyskäyttäytymistä

Nykypäivänä menneisyyden painolasti vaikuttaa edelleen politiikassa. Juridisesti mustat ja  muut vähemmistöt ovat tasa-arvoisessa asemassa suhteessa valkoisiin mutta todellisuus on erilainen. Vähemmistöt kärsivät valkoisia enemmän työttömyydestä ja huonosta terveydenhuollosta, heidän tulotasonsa on huomattavasti alhaisempi ja he joutuvat useammin tekemisiin poliisin kanssa kuin valtaväestö. Tästä näkökulmasta vähemmistöjen aseman parantaminen on avainasemassa puolueiden menestymisen kannalta. Sekä republikaanit että demokraatit kohdentavat hyvin vahvasti viestintäänsä juuri tiettyjä vähemmistöjä kohtaan.

Vaaleissa kansalaiset on tyypillisesti jaettu neljään ryhmään etnisyyden perusteella: valkoiset, mustat, latinot ja aasialaiset. Vähemmistöjä ei kuitenkaan voi ajatella monoliitteina, jotka äänestävät yhtenäisinä blokkeina. Tässä suhteessa suomalaisessa keskustelussa on tehty raakoja yleistyksiä ja jopa virheitä väittämällä esimerkiksi, että koska Ted Cruz ja Marco Rubio ovat latinoita niin latinot äänestävät heitä automaattisesti.  

Latinot ovat Yhdysvaltain nopeimmin kasvava väestöryhmä ja vaa'ankielen asemassa tulevissa presidentinvaaleissa. Pelkästään olemalla latino ehdokas ei kuitenkaan voi vedota kaikkiin latinoihin, vaan latinot ovat jakautuneet Väli-Amerikasta ja Meksikosta tulleisiin sekä kuubalaisiin. Tämän ongelman ovat saaneet vastaansa sekä Cruz että Rubio, jotka eivät ole pystyneet kuubalaistaustaisina latinoina vetomaan latinoiden enemmistöön.

Demokraatit ovat onnistuneet vetoamaan Väli-Amerikasta tulleisiin latinoihin ja Barack Obaman esitykset maahanmuuttolain uudistamisesta ja kansalaisuuden myöntämisestä ovat tehneet heistä vankkoja demokraattien tukijoita. Republikaanit ovat ainoastaan pystyneet vetomaan kuubalaistaustaisiin latinoihin, mutta tässä on painanut enemmän Kuuban ja Yhdysvaltain suhteet kuin republikaanien "edistykselliset" vähemmistölinjaukset.

Afroamerikkalaiset ovat vähemmistöistä poliittisesti aktiivisempia. Muiden vähemmistöjen äänestysprosenttien jäädessä 50 alapuolelle, ovat mustat yhtä aktiivisia valkoisten kanssa. Heidän vaikutusvaltaansa politiikassa on lisännyt pitkä taistelu kansalaisoikeuksien puolesta ja suurin osa heistä kokee tuon perinnön velvoittavan heitä olemaan aktiivisia osallistujia yhteiskunnassa. Johtuen juuri 1960-luvun demokraattihallintojen harjoittamasta politiikasta niin mustista 8/10 on edelleen demokraattien kannattajia.

Vähemmistöjen joukossa aasialaiset ovat poikkeus, heidän juurensa ovat useassa eri kansallisuudessa ja syyt saapua Yhdysvaltoihin ovat moninaiset. Puolueiden näkökulmasta he ovat hankalin vähemmistö sillä pelkkään identiteettiin vetoaminen ei riitä vaan aasialaisamerikkalaisten puoluevalinnassa painaa enemmän juuri tämän hetken linjaukset ja he ovatkin hyvin liikkuvia äänestäjiä. Toki heidän suhteellinen osuutensa amerikkalaisista on hyvin pieni ja osallistujina he ovat muihin vähemmistöihin verrattuna passiivisimpia.

Käynnissä olevissa presidentinvaaleissa yksi ehdokas on kuitenkin murtanut vähemmistöjaottelun demokraattien ja republikaanien välillä. Hieman yllättäen tuo ehdokas on Donald Trump. Hänellä on kannatusta kaikissa vähemmistöryhmissä joita hän on kampanjansa aikana loukannut ja uhannut jopa karkottavansa.

Trumpin vetovoimaa vähemmistöihin selittää hänen ulkopuolisuutensa politiikasta. Ne vähemmistöjen edustajat, jotka ovat kyllästyneet perinteiseen poliittiseen retoriikkaan ja ovat syrjäytyneet päätöksenteosta, näkevät Trumpissa ehdokkaan joka ei ole sidoksissa eturyhmittymiin ja pystyy toimimaan. Erityisesti lupaukset työpaikkojen palauttamisesta Yhdysvaltoihin ja talouskasvusta ovat herättäneet vähemmistöjen kiinnostuksen Trumpia kohtaan. Hänen linjauksensa ovat toki mahdottomia toteuttaa ja enemmistö vähemmistöistä ei tule häntä kannattamaan, mutta jos tällä tavalla on pystytty saamaan enemmän vähemmistönedustajia kiinnostumaan politiikasta niin se on vain hyvä asia.   

Jani Kokko

Kirjoittaja on tohtorikoulutettava Jyväskylän yliopistossa ja pitkänlinjan demarivaikuttaja.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Törmäsin siihen, että yksikään republikaaniedustaja ei ole mustien keskuudessa ollut niin suosittu, kuin Trump. Muistaakseni 25% kannattaa häntä.

Mitä vähän etsiskelin asiasta, syy on ainakin osaksi tämä perinteinen:

https://www.youtube.com/watch?v=toL1tXrLA1c

Toimituksen poiminnat