Tulevaisuuden tekijä ja menneisyyden tutkija Päätoiminen tutkija ja osa-aikainen poliitikko

Kohtalonpäivä esivaaleissa: Kasich voittaa ja Rubio häviää

  • Kohtalonpäivän kärkiehdokkaat John Kasich ja Marco Rubio
    Kohtalonpäivän kärkiehdokkaat John Kasich ja Marco Rubio

Yhdysvaltain presidentinvaalien esivaaleissa on saavutettu supertiistain jälkeen merkittävin äänestyspäivä molempien puolueiden järjestäessä esivaalit tänään Floridan, Illinoisin, Ohion, Pohjois-Carolinan ja Missourin osavaltioissa. "Toisena" supertiistaina on jaossa republikaaneilla 367 kokousdelegaattia ja demokraateilla perätä 793. Tämä päivä tulee olemaan kohtalon päivä ehdokkaille.

Republikaanit

Republikaanien leirissä suurin ero edellisiin esivaaleihin verrattuna nähtiin viimeisimmässä vaaliväittelyssä. Donald Trump yllätti kaikki esiintymällä maltillisempana kuin koskaan aikaisemmin, poissa olivat henkilökohtaiset loukkaukset kuten "Little Marco" ja "Lyin' Ted" Hyvin rauhallisena esiintynyt Trump pyrki kääntämään aikaisemmat kommenttinsa mm. Amerikkaa vihaavista muslimeista ja ihailustaan Putinin johtajuudesta parhain päin. Hän myös vetosi vahvasti yhtenäisyydenpuolesta ja saavutti presidentillisessä uskottavuudessa jo melkein Ohion kuvernööri John Kasichin. 

Trump menestyy tällä hetkellä kaikissa äänestäjäryhmissä oli ne sitten jaettu iän, sukupuolen, koulutuksen tai tulotason perusteella ja tämä näkyy hänen kannatuksessaan: Florida +18%, Pohjois-Carolina +12%, Illinois +6%, Missouri +7%. Enemmistössä tämän päivän esivaaleissa voittaja saa kaikki puoluekokousdelegaatit, joten on todennäköistä, että Trump saavuttaa vähintään 630 delegaatin rajan.

Yhtä rauhallisesti eivät esiintyneet Trumpin haastajat Marco Rubio ja Ted Cruz. Cruz keskittyi Trumpin ja puoluejohdon haukkumista, heikentäen entisestään hänen mahdollisuuksiaan saada eliitin tukea Trumppia vastaan. Marco Rubion tilanne on suorastaan katastrofaalinen. Eri gallupien keskiarvolla mitattuna Trump johtaa Rubiota noin 18 prosenttiyksiköllä hänen kotiosavaltiossaan Floridassa. Maaliskuun 11. päivänä saavutetun huipun jälkeen Rubion kannatus on kääntynyt jyrkkään laskuun.

Vaaliväittelyitä seuratessa tämä ei ole edes yllätys: Rubiolla on uskottavuusongelma. Häntä on pidetty republikaanien Kennedynä mutta kokemattomuus ja epävarmuus on näkynyt. Marco Rubion iässä John F. Kennedy oli kerännyt kokemusta toimimalla 13 vuotta Yhdysvaltain kongressissa kongressiedustajana ja senaattorina sekä pari vuotta presidenttinä. Rubio sen sijaan on ensimmäinen kauden senaattori ja se valitettavasti näkyy. Hän osaa erittäin taitavasti hyödyntää konservatiivisen politiikan keskeisiä elementtejä retoriikassaan, mutta asiakysymysten sisältö on jäänyt pimentoon. 

Häviö Floridassa johtaa Rubion vetäytymiseen esivaalitaistelusta ja tämän varaan on laskenut John Kasich. Kasich johtaa Trumpia Ohiossa neljällä prosenttiyksiköllä ja voitto tuo hänelle 66 puoluekokousdelegaattia. Voitto Ohiossa ja Rubion häviä vahvistaa Kasichin asemia republikaanijohdon silmissä parhaimpana ehdokkaana. Hänellä on ainoana ehdokkaista toimeenpanokokemusta ja hän omaa konservatiiviset arvot olemalla kuitenkin maltillinen republikaani.

Republikaanien kannalta John Kasich olisi parhain valinta marraskuun vaaleja ajatellen. Hänellä on pienimmät marginaalit demokraattiehdokkaita vastaan valtakunnallisissa mielipidekyselyissä. Kuitenkin tässä vaiheessa maanlaajuisten gallupien tuijottaminen on harhaanjohtavaa, varsinkin kun valtakunnallinen kannatus ei ole vertailukelpoinen yksittäisten osavaltioiden kanssa. On hyvä muistaa, että vaikka ehdokas saisi enemmistön äänistä, hän ei välttämättä tule valituksi presidentiksi.

Matemaattisesti Kasich ei voi voittaa enää Donald Trumpia, mutta hänen katseensa on jo puoluekokouksessa. Mikäli Donald Trump ei saavuta esivaaleissa puolta delegaateista, ja tämä ei tapahdu niin kauan kuin kisassa on vähintään kolme ehdokasta, siirtyy valinta "rikkinäiselle puoluekokoukselle" jossa delegaatteja ryhdytään vapauttamaan sidonnaisuuksista ehdokkaisiin nähden. Tämä antaa sekä Cruzille että Kasichille pelitilaa napata ehdokkuus itselleen.

 

Puoluekokousdelegaatit toisen supertiistain alla:

Donald Trump: 460

Ted Cruz: 370

Marco Rubio: 163

John Kasich: 63

Jäljellä 1401

 

Demokraatit

Hillary Clintonin alkuperäinen strategia varmistaa ehdokkuutensa maaliskuun alussa on heitetty jo aikoja sitten romukoppaan Bernie Sandersin suosion johdosta. Vaikka Sanders ei voi tulla valituksi demokraattien presidenttiehdokkaaksi, hänellä ei ole aikomustakaan keskeyttää kampanjaansa. Hänellä on käytössään useita miljoonia dollareita kampanjarahaa ja toisaalta pitkittyvä esivaalikampanja on lisännyt demokraattien näkyvyyttä. Siinä missä republikaanienehdokkaat ovat keskittyneet  henkilökohtaisiin loukkauksiin ovat Clinton ja Sanders keskittyneet asiakysymyksiin, Sandersin ollessa selkeästi idealisti ja Clinton pragmaattinen.

Tänään järjestettävissä esivaaleissa Hillary Clinton ei pysty vielä matemaattisesti varmistamaan ehdokkuuttaan mutta  lisää entisestään etumatkaansa Sandersiin verrattuna. Viimeisimmissä mittauksissa Clinton johtaa Sandersia yli 20 prosenttiyksikön marginaalilla Floridassa ja Pohjois-Carolinassa, muissa tiistain osavaltiossa tilanne on tiukempi. Illinoisin ja Missourin esivaalit ovat kaiken lisäksi avoimia kaikille rekisteröityneille äänestäjille ja tämä hyödyttää Sandersia. On todennäköistä, että Sanders voittaa kyseiset osavaltiot parin prosenttiyksikön marginaalilla.

Bernie Sandersin suurimpana ongelmana on kuitenkin hänen voittonsa niin ristiriitaiselta kuin se kuulostaakaan. Demokraateilla puoluekokousdelegaatit jaetaan suhteellisesti, joten mitä isommalla marginaalilla ehdokas voittaa niin sitä enemmän hän saa delegaatteja. Käydyissä esivaaleissa Hillary Clinton on voittanut Bernie Sandersin kahdeksassa osavaltiossa yli 100 000 äänierolla, huippuina Georgia +300 000 ääntä ja Teksas +400 000 ääntä. Sandersin voitot ovat tulleet vain muutamalla kymmenellä tuhannella äänellä. Hänen suurin voittonsa on kotiosavaltio Vermontissa, jossa hän sai 97 000 ääntä enemmän kuin Clinton. Kaiken kaikkiaan Hillary Clinton on saanut noin 1,7 miljoonaa ääntä enemmän kuin Bernie Sanders.  

Näiden lukujen valossa Clinton on saanut huomattavasti etumatkaa tavallisissa puoluekokousdelegaateissa, joten Sandersille ei riitä pelkkä voitto vaan hänen täytyy voittaa suuresti. Clintonille sen sijaan riittää hyvin 2. sija tulevissa esivaaleissa valinnan varmistamiseksi. Näin suuret äänierot osoittavat myös sen ettei Sanders ole pystynyt vetoamaan tärkeisiin vähemmistöihin kuten latinoihin ja afroamerikkalaisiin. Sandersin ydinkannattajakunta lepää valkoisten nuorten ja alemman keskiluokan keskuudessa. Kannattajakuntien jakautuminen ja äänierot tuntuvat unohtuvan varsinkin suomalaisen vasemmiston fanaattisimpien Bernie Sanders fanien keskuudessa.

 

#FeelTheBern vaivaan olisi syytä nyt ottaa annos rokote H:ta.

 

Puoluekokousdelegaatit toisen supertiistain alla:

Hillary Clinton: 1234

Bernie Sanders: 579

Jäljellä: 2952

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Käyttäjän MiikaKautto kuva
Miika Kautto

Hyvin vahvasti näyttää että vaaleissa on vastakkain Trump ja Clinton, jos Republikaanien puoluekokous ei päädy toisenlaiseen ratkaisuun. Suurin osa maailmaa tulee pitelemään hengitystään presidentinvaaleissa, jotta Clinton voittaisi. Clinton takaisi jatkuvuuden Yhdysvaltojen ulkopoliitiikassa ja vakauttaisi sekaisin olevaa maailmaa. Olisi se historiallista että vapaan maailman johdossa olisi kaksi naista, vaikka se olisi kauhistus monelle.

Käyttäjän TeppoAnnala kuva
Teppo Annala

Mielenkiintoinen yhteenveto.

Ihan vain ehdotuksena, kannattaisiko kuitenkin erotella superdelegaatit loppumääristä? Todellisuudessa kisataan delegaateista ja superdelegaatit voivat vielä vaihtaa junaa

Käyttäjän kokko1987 kuva
Jani Kokko

Amerikkalaisessa uutisoinnissa superdelegaatit lasketaan mukaan, Suomessa ne tuntuvat unohtuvat. On totta, että superdelegaatit voivat vaihtaa kantaa mutta se on hyvin harvinaista. Tällä hetkellä noin reilusta 700 superdelegaatista reilu 200 ei ole vielä päättynyt kumman kannalla on.

Käyttäjän TeppoAnnala kuva
Teppo Annala

Hmm, menee kyllä nyt aivan muistin puolelle. Mutta eikös viime esivaaleissa Clintonilla ollut suurempi osa superdelegaateista (tai ainakin merkittävä osa) mutta Obaman voitettua tarpeeksi delegaatteja siirtyi superdelegaatit Hillaryn leiristä Obaman leiriin?

Tokihan tämä nyt on melkolailla pilkunviilaamista. Tuli vain mieleen, sillä juttelen esivaaleista päivittäin amerikkalaisten ystävieni kanssa ja he jättävät superdelegaatit aina pois laskuista. Tai, erittelevät ainakin.

Mutta blogin kanssa samoilla linjoilla olen. Kasich on varmaankin miellyttävin vaihtoehto Republikaaneille. Jotenkin en vieläkään usko Trumpin päätyvän ehdokkaaksi. Saa nähdä miten asiat etenevät GOP:n puolella. Sanders vs. Clinton on melko varma lopputlokseltaan, mutta Sanders todennäköisesti pysyttelee kisassa mukana vaikka hän olisi matemaattisesti ulkona.

Käyttäjän kokko1987 kuva
Jani Kokko Vastaus kommenttiin #4

Vuoden 2008 vaaleissa vasta siinä vaiheessa kun Obama oli saavuttanut enemmistön delegaateissa, 50 superdelegaattia vaihtoi puolta. Puoluekokouksessa Clinton "vapautti" superdelegaatit tekemään itsenäisen ratkaisun ja silloin heitä siirtyi lisää Obaman puolelle. Bill Clinton oli mm. yksi näistä siirtyjistä.

Käyttäjän henry kuva
Henry Björklid

Eilen katselin koko päivän Clinton-Sanders-väittelyitä Youtube'sta. Niissä on tullut esiin muutama asia:

- Sanders saa koko ajan enemmän aktiivikannattajia.

- Clinton on jatkuvasti joutunut menemään vasemmalle. Ja Clinton vs. republikaanien ehdokas tulee olemaan vaikea perääntyä kohti keskustaa.

- Sanders saa kannattajia sillä, että hän "vaatii" jengiä aktivoitumaan, hän ei ota rahaa yhtiöiltä (Wall Street), päinvastoin kuin Clinton.

- Sandersin sanoma on suht' selkeä => kova vero Wall Street-yhtiöille, jolla sitten rahoitetaan terveydenhoito, ilmainen koulutus ja rakennetaan/korjataan infraa. Ja myös se, että hän vaatii minimipalkan tuplaamista 15:a dollariin.

- Clinton ei enää oikein halua keskustella näistä aiheista, vaan yrittää/haluaa puhua ulkopolitiikasta.

https://www.youtube.com/watch?v=5h7Cxz_vV9E

Henry

Käyttäjän kokko1987 kuva
Jani Kokko

Hyviä havaintoja!

Sandersin sanomassa on kuitenkin realismi ongelma. Varsinkin koulutukseen ja terveydenhoitoon liittyvät linjaukset vaikuttavat mahdottomilta toteuttaa, varsinkin kun republikaanit hallitsevat tulevaisuudessakin edustajainhuonetta ja näyttä epätodennäköiseltä demokraattienemmistöinen senaatti.

Obamacaren kaltainen terveydenhuoltojärjestelmä on ollut demokraattien unelmana Lyndon Johndon Great Society hankkeesta lähtien ja se on vasta nyt onnistuttu toteuttamaan, 95 prosentilla amerikkalaisista on nyt terveysvakuutus. Minulle on käsittämätöntä miten Sanders pystyisi uudistamaan järjestelmän neljän vuoden aikana.

Useat faktantarkastajat ovat kyseenalaistaneet Sandersin Wall Street - verotuksesta saatavat tulot suhteessa ilmaisesta terveydenhoidosta ja koulutuksesta aiheutuviin kustannuksiin.

Käyttäjän henry kuva
Henry Björklid

"Useat faktantarkastajat ovat kyseenalaistaneet Sandersin Wall Street - verotuksesta saatavat tulot suhteessa ilmaisesta terveydenhoidosta ja koulutuksesta aiheutuviin kustannuksiin."

Hän vetoaa siihen, että kun se on mahdollista muissakin teollisissa maissa - ja USAn ollessa maailman rikkain(?), niin miksi ei USAssakin?

Tällä voi seurata super-tiistaita "minuutti minuutilta":
http://www.theguardian.com/us-news/datablog/2016/m...

Henry

Käyttäjän timonenonen kuva
Timo Nenonen

Trumppi pressaksi, popcorneja varastoon kilokaupalla, ja oootteleen ja katteleen, milloin WW3 rojahtaa päälle.

Matuinvaasio täällä Euroopassa oli ja on vaan preludi.

Toimituksen poiminnat